keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Viime viikon aurinkoiset tuuppailut ja muuta höpinää

Täällä taas. Viime viikon loppu meni sukuloidessa, ja sen jälkeen olenkin talleilulta jääneen vapaa-aikani kuluttanut kaiken maailman "ylimääräisiä" pikkujuttuja järjestellen. Ehkä kaikki kohta helpottaa, oma olo on ainakin taas vähän parempi. Nuudeli on tehnyt hommia melko normaalisti, ja liikkunut (kop, kop, kop...) ihan hyvin. Usvakin palaili tällä viikolla laidunlomaltaan ja sai eilen kraniokäsittelyn, eli päästään senkin kanssa taas treenin makuun.

Viime viikon torstaina saatiin pitkästä aikaa kuvamateriaalia meidän erittäin vakavasti otettavista tuuppailuista, kun Sofia saapui kameran kanssa paikalle. Oli aivan ihana ilma; todella lämmin, muttei kuitenkaan painostava. Tehtiin töitä melko lailla kunnolla (niitä pieniä hetkittäisiä lopahduksia lukuunottamatta, hehe, kuskin istunta ei meinannut riittää.....), ja Nuutti oli pitkästä aikaa hikinen muualtakin kuin satulan sekä vyön alta. Score ! Yleensä heppanen ei juuri hikoile, koska ratsastaja hoitaa sen hänen puolestaan.

Olen vahingossa raahannut kaikki ratsastushanskani kotiin niin piti mennä ilman. Oli ihan kamalaa.

Joskus ehkä vajaat parisen viikkoa sitten Nuutti liikkui yhtenä päivänä todella kummallisesti. Olin kranioinut hepan muutamaa päivää aiemmin, joten kopeloin kaikki paikat läpi vähän pintapuolisesti. Mitään merkittävää en löytänyt ja koska selkeää epäpuhtauttakaan ei liikkeessä ollut, neuvoi Pekka tsekkaamaan sekä oikean että vasemman leveän selkälihaksen. Etenkin sen kainaloon tulevan pään hän käski käsittelemään oikein kunnolla. Tein työtä käskettyä, ja seuraavalla kerralla Nuudeli liikkui taas normaalisti. Se on varmaan ottanut laitumella hieman osumaa (siitä kielivät lukuisat taisteluarvet ympäri kehoa, heh...) tai vaihtoehtoisesti kiusannut muita, joutunut tekemään erilaisia väistöliikkeitä (se on aika ninja, näkisittepä välillä...) ja esimerkiksi liukastunut. Onhan tuossa laumaelämisessä omat riskinsä, mutta ehkä se hevosen onni on riskin arvoinen.

Nuuskuli kamuleidensa kanssa sunnuntaina, kun Sofia kävi hakemassa pojan sisään.

Päätin kuitenkin tällä viikolla siirtää Nuutin laitumelta tarhaan ihan siitä syystä, että se on sisälle lepäämään päästyään ollut huomattavasti energisempi ja tätä kautta luonnollisesti miellyttävämpi ratsastaa. Lisäksi laitumet alkavat olemaan melko kuivassa kunnossa, joten syötävää on niukasti. Näin ollen suuressa laumassa syntyy helpommin kahnauksia ja myös ötökät tuntuvat muuttuvan suuremmaksi ärsykkeeksi. Nuutti ei normaalisti juuri moisista kiusankappaleista piittaa, mutta nyt se on ollut joka päivä laitumen portilla vastassa ja hikisenä potkinut paarmoja kimpustaan. Otus on ollut silminnähden onnellinen päästessään tallin viileyteen nukkumaan.

Yhtenä päivänä se makoili karsinassaan aivan reporankana. Ilman korvien liikkeitä olisin voinut luulla sen kuolleen niille sijoilleen, sillä silmät pysyivät visusti kiinni huhuiluistani huolimatta. Hetken aikaa se siellä pötkötteli, kannoin varusteet karsinalle ja harmittelin puhelimesta loppunutta akkua, kunnes huomasin pörröisen pään kurkkivan kaltereiden välistä. Taisi olla melkoiset power napit, kun virtaa riitti maneesissa vaikka muille jakaa.

Miten suorastaan tyhjästä voikin saada näin paljon tekstiä? Säästän teitä hieman, ja kertoilen meidän loppuviikon treeneistä ihan pikaisesti. Nuutti oli pääosin aika mukavalla tuulella, se pysyi hyvällä tuntumalla ja runsaan verkkailun jälkeen rupesivat jalatkin liikkumaan. Suurimpana ongelmana oli se, että isompaa liikettä hakiessani oma istuntani ei riittänyt pitämään pakettia kasassa niin hyvin, ja Nuutti tuppasi valahtamaan hieman kiireiseksi. Onneksi näitäkin hetkiä saatiin melko hyvin nopeilla siirtymisillä korjattua. Heti kun tunsin Nuutin esimerkiksi ravissa lipeävän, otin sen takaisin, siirsin käyntiin, ja taas nopeasti takaisin uuteen, hyvään raviin. Onnistuneet pätkät kasvattivat pituuttaan, ja lopettamaan päästiin oikein hyvillä mielin.



Melkoinen ralliponi.



Tässä vaiheessa Nuudeli alkoi kantamaan paremmin suurta rintakoriaan.
"No voi äiskä kuule, on kai mun helpompi kulkea kun lopetit sen röhnöttämisen."

Vielä yksi positiivinen juttu muuten tähän loppuun: meidän kengittäjämme kävi tuossa ööh... reilu viikko sitten (?) tallillamme kenkäämässä pari hevosta ja katsoi pyynnöstäni Nuutin sädemädän tilanteen. Se on mun mielestä mennyt hieman paremmaksi, mutta halusin nyt ihan perusteellisen mielipiteen taatusti asiansa osaavalta ammattilaiselta. Kengittäjän kommentti oli, että ei tuo paha ole. Ruman näköistä, mutta huonokuntoisin alue on onneksi säteen keskellä, eikä mene sen syvemmälle. Pitkälti saadaan pidettyä kurissa ihan vain oikealla kengitysvälillä, ja voin kuulemma nukkua yöni rauhassa :) Hienoa, että edes jonkun suhteen !

"Kattokaa nyt mitä toi puuhaa. Ei oo ihan kaikki nappulat oikeilla paikoillaan."
"Mä en näe tässä mitään hauskaa joten lopettakaa se nauraminen."
"Turhaan sössötät siinä senkin apina."
"En anna sulle ikinä anteeks. Paitsi jos sulla on mulle jotain herkkua, vaikka porkkanaa. Tosi paljon porkkanaa."

Kaikista postauksen kuvista suuret kiitokset Sofialle, joka loikki ympäri kenttää parempien kuvauspaikkojen perässä ;) Yritetään sopia mahdollisimman pian jotain kuvauspäivää peltomaisemissa ja lisäksi suunnitteilla on yksi toinenkin kiva juttunen. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin, oikein hyvää pikkulauantain jatkoa kaikille !

torstai 17. heinäkuuta 2014

Life is good, but horses make it better

Hevoset ovat aina olleet suuri osa mua. Naperosta lähtien olen roikkunut tallilla äitini mukana, ja häärännyt hänen kannoillaan minkä ehtinyt. En muista koskaan miettineeni haluanko harrastaa ratsastusta, sillä hevoset ovat olleet osa jokapäiväistä elämääni jo kauan ennen kuin sitä itse edes tajusin. Ne ovat toimineet pakoreittinä päälle kaatuvan arjen keskeltä, ja auttaneet jaksamaan läpi elämän vuoristoradan.

Mun elämä onkin kuluneina viikkoina (tai oikeastaan kuukausina) ollut myllerryksessä enemmän kuin koskaan, ja juuri kun se pahin tuntuu laantuneen, tajuaakin kaiken olevan vasta aluillaan. Kuviot ovat menneet niin sekaviksi, etten osaa enää muuta kuin istua ja odottaa. Katsoa mitä tuleman pitää. En jaksa väsyttää itseäni murehtimalla sitä, mitä olen menettänyt, sillä mun elämässä on kuitenkin edelleen myös todella paljon hyvää. Välillä sitä on vaikea huomata tai muistaa, mutta koskaan asiat eivät ole ainoastaan huonosti.

Instagram matskua, sitä löytyy lisää täältä: idasusannna.

Eilenkin tunsin Nuuttia ilta-auringossa syötellessäni itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi. Kaikki murheet olivat unohtuneet taka-alalle ja päällimmäisenä mielessä oli vain kiitollisuus. Mulla on hieno hevonen ja olen todella etuoikeutettu, kun saan päivittäin näin upeiden eläinten parissa toimia. Parempaa terapiaa ei olekaan.

Mitä hevoset teille merkitsevät?

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kisapäivä !

Hui, milloinkohan mä olen viimeksi kisapostausta raapustellut... ?! Varmaan suunnilleen ikuisuus sitten. Mun osalta paluu radoille on kuitenkin nyt suoritettu, kenenkäs muun kuin ihanan Usviksen kanssa. Eilen oli meidän ensimmäiset yhteiset kisat. Luokkana helppo C tutustumisluokan kouluohjelma lyhyellä radalla.


Herätyskello soi aamulla ennen kuutta, ja tallille saavuin hyvissä ajoin seiskan pintaan. Vihaan kiirettä, joten aikataulun olin laskenut kaikkea muuta kuin tiukaksi. Lastaukseenkin varasin mahdollisten ongelmien vuoksi yli puoli tuntia, mutta Usvis yllätti meidät totaalisesti ja käveli mun perässä sisään ihan muutamassa minuutissa. Pari kertaa se pysähtyi lastaussillalle katselemaan, mutta pakittelusta ei ollut tietoakaan. Hieno tamma !

"Mikäs täällä herkutellessa !"
Pakollinen tilannepäivitys Facebookin puolelle, hehe. Tarkennuksesta päätellen Linda tosin taisi havitella kuvaa taustalla näkyvästä tallirakennuksesta, ja mä vaan satuin seisomaan tiellä.....

Matkaan päästiin huomattavasti suunniteltua aikaisemmin, ja ABC:n kautta koukattuamme olimme kisapaikalla lähes kolme varttia etuajassa. Saatiin heppa-autolle hyvä, varjoisa paikka, joten Usvis pystyi seisoskelemaan siellä maailman menoa avonaisesta tavaratilan luukusta katsellen. Ennen hevosen ulos lastaamista käytiin Lindan kanssa maksamassa lähtömaksu ja tsekkaamassa verkkamaneesi sekä ulkokentällä oleva rata.

Ihan kamalasti ei ollut liikennettä.
Kamera on edelleenkin sitä mieltä, että muhun ei kannata tarkentaa.
Perillä ja auto parkissa. Ovesta ulos hypätessäni sain pistävän vastaanoton itseni korkuisilta nokkosilta.....
Kisakenttä ja aika bueno sää.
Perus meininki kun Usvaakin hävettää niin, että pitää heinäkaukaloon piiloutua... ;)
Viime hetken kiillotukset.

Tilanteen (lämpimän ilman vuoksi melko lailla painostavan kuuma maneesi sekä kentän raskas pohja) huomioon ottaen päätin ponisen jaksamista silmällä pitäen suorittaa melko lyhyen verkan. Ensin vähän pidempänä ravia ja laukkaa, sitten vähän pakettia kasaan, laukannostoja ja siirtymisiä. Tuntuipa muuten hassulta ratsastaa noin pienessä maneesissa, kun on kotona tottunut haahuilemaan puolet suuremmassa. Jossa sielläkin suurin osa ratsukoista sentään noudattaa liikennesääntöjä... Tiedättehän, oikealta ohi ja sitä rataa...? Eilisessä verkassa vallitsi ajoittain ihan viidakon lait, eikä meininkiä valvova (mieluiten mahdollisimman tiukka ja kovaääninen) henkilö olisi ollut lainkaan pahitteeksi.



Ulkona sai radalla olevan ratsukon lisäksi olla seuraavana valmistautuvat ratsukot. Usva tuntui kentällä hieman nuupahtavan, minkä suurimmin uskoin juontavan juurensa tuohon merkittävästi työläämpään pohjaan. Itse rata oli onneksi pääosin hieman tiiviimpi, mutta toisessa päädyssä oikaisin ihan tarkoituksellisesti pahimman, alas viettävän "kyntömaan" välttääkseni. Ennen sisäänratsastusta herättelin Usvista nopeilla siirtymisillä käynnin ja ravin välillä.

Kotona nenän paikka on jo aika hyvin löytynyt ylempää, ja verkassakin saatiin ok pätkää. Kentällä poni pääsi välillä valahtamaan vähän turhan matalaksi.

Radalla Usva käyttäytyi tosi hienosti. Se on varsin fiksu nuori hevonen, eikä sillä ole tapana hölmöillä omiaan, mutta jännittyessään se kuulemma saattaa ns. käpertyä kuoreensa ja kuuroutua hieman. Valkoisten aitojen sisäpuolelle painellessamme heppanen jäi aavistuksen hitaaksi ja painui tosiaan ajoittain liian alas edestä, mutta ohjelman edetessä Usvis kuitenkin hieman rentoutui. Meidän tapauksessamme rentous toi mukanaan pyörivämmän laukan sekä nopeamman reagoinnin, ja tämän ansiosta saimmekin viimeisestä laukkaympyrästä sekä raviin siirtymästä papereihin numeron 7 ("täsmällinen, tahdikas"), ja siirtymisesti keskikäyntiin samaten 7 ("kaunis käynti").


Kaiken kaikkiaan numerot ovat sijoittuneet välille 5-7. Ainoa 5 tuli myöhästyneestä laukannostosta tuomarin edessä. Luulin valmistelleeni, mutta pitää seuraavalla kerralla olla vieläkin huolellisempi ;) Kaikki tulee helpottumaan kunhan saadaan lisää ratoja alle, sillä täsmällisyyttä, aktiivisia takajalkoja ja pyörivää laukkaa on jo kotosalla havaittavissa useimmiten ihan runsaastikin. Tällä hetkellä meiltä puuttuu vielä rutiini, mutta perus siistiin suoritukseen pääsimme silti. Siihen olen erittäin tyytyväinen. Loppukommentti: "Mukavasti liikkuva hevonen ja siisti suoritus. Ajoittain painuu liian matalaksi edestä ja laukassa kaipaa vielä voimaa kantaa itsensä, nyt hieman pitkänä ja etupainoisena. Tsemppiä treeniin !", ja sehän on juurikin näin :) Tulokseksi saimme 61,4%, jolla voitimme ennen kaikkea itsemme. Tästä on todella hyvä jatkaa kohti seuraavia karkeloita... !





Radalta poistuttuamme käytiin maneesissa keventelemässä muutama kierros ja mä totesin siinä hiekkaa nieleskellessäni, että kannattaa varmaan seuraavaksi ratsastaa suu kiinni. Wiknerillä kun ei kenttä pölyä lainkaan, niin siellä voi ihan kaikessa rauhassa viilettää leipäläpi ammollaan, heh. Maneesista suunnattiin autolle heittämään satula selästä ja lähdettiin käymään rantsussa. Kisapaikalla kun oli mahdollisuus uittaa / kahluuttaa, niin tottahan me tämä mahdollisuus hyödynnettiin !






"Oonks mä nyt hieno?"

Hups... sori Timppa !

"Meinataaks me kauanki täs hinkkaa?"
"Mul on nälkä eikä tääl oo mitään syötävää."

Aikamme rannassa rällättyämme (sekä Lindan kengille hiekkakuorrutteen annettuamme) palattiin autolle, pakkattiin kamat plus poniini, ja lähdettiin hyvillä mielin kotimatkalle. Mä olen Usvasta kaikin puolin ihan tavattoman ylpeä !

Superi poni
Lähes valmiita kotimatkalle, mutta...
... ponsku oli tullessamme nassuttanut napaansa kaikki heinät, joten piti omin kätösin nyhtää sille vähän evästä paluumatkallekin !

Kaikista kuvista suuret kiitokset super hoitajallemme Lindalle, ja mukavista kisoista tunnustus järjestäjille ! Usvanen saa nyt jäädä viikoksi lomailemaan, minkä jälkeen käydään seuraavia kisoja katselemaan... ;) Vielä kun saataisiin Nuuttikin radalle, niin kaikki olisi enemmän kuin mainiosti. Yritän ehtiä sen huomenna taas kranioimaan (sekä tarvittaessa myös iilaroimaan...), ja palailen kuulumisten kanssa vähän myöhemmin.

Näitä päiviä ehdottomasti lisää

Mitenkäs ovat teidän kilpailunne viime aikoina sujuneet, ja meinaatteko vielä tällä kaudella radoille painella?

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Onni on kaksi mahtavaa heppakaveria

Niin mikä aktivoituminen... eh. Mulla on riittänyt elämässäni vähän pyöriteltävää yhdellä jos toisellakin saralla ja rehellisesti sanottuna hetkittäin on ollut tosi vaikeeta. Jotain positiivista jos tilanteesta kuitenkin noukkii, niin ainakin on hevosiin liittynyt murheistani ne pienimmät ! Kerrankin...

Ja onhan mulla onneksi aivan parhaat hevosystävät. Viime viikon lopusta lähtien olen ratsastanut Nuudelin lisäksi Usvista, jonka kanssa saankin heinäkuun aikana touhuilla oikein antaumuksella ! Ihanaa, ihanaa, ihanaa  Perusteellinen heppaterapia tuleekin tällä hetkellä tarpeeseen taatusti enemmän kuin koskaan.

Kuvamateriaalia on kuluneilta päiviltä hieman heikonlaisesti, sillä aikataulut ovat taas menneet kaikilla vähän ristiin rastiin. Yritän kuitenkin saada tilanteeseen muutosta :) Viime viikolla sisko oli mukanani tallilla ainoastaan sunnuntaina, jolloin hän hoiti Nuudelin vapaapäiväkävelyt samalla kun ratsastin Usvan. Raahasin kuitenkin kameran mukaan kentän laidalle, joten loppupuoliskon tuuppailuista löytyy muutama kuvanen !





Vasen laukka on hieman oikeaa vaikeampi saada pyörimään kunnolla.

Jalat hieman levällään, mutta lähes tasan ! Hieno tammanen.

Usvis oli sunnuntaina aika hyvä. Alkuun hieman kiinni oikeassa ohjassa, eikä vasen pohje tahtonut mennä läpi, mutta suoruuden kanssa työskenneltyäni rupesi tamma asettumaan melko mukavasti. Tiedän pari ihan valtavan hyvää tehtävää, mitä meinaan sen kanssa tällä viikolla hinkata, mutta niistä mahdollisesti lisää myöhemmin.

Nuutti tosiaan palaili viime viikolla laidunlomaltaan ja torstaina oli kranion vuoro. Yksittäisiä kireyksiä ei yhtä uskottavasti toisen hevosen kaviosta saanutta aluetta lukuun ottamatta oikeastaan ollut, mutta tasapaksua, lievää lihasten jännittyneisyyttä oli havaittavissa vähän kaikkialla. En muista kauanko otusta käsittelin, mutta vähän meinasi muutamassakin välissä usko loppua, kun tuntui ettei mitään tapahdu. Seuraavana päivänä eron kuitenkin etenkin selän alueella havaitsi melko selkeästi. Liikkumiseen vain en ole edelleenkään ihan tyytyväinen (periaatteessa se on ihan ok, mutta kaipailen vähän lisää elastisuutta), joten uusin käsittelyn parin viikon sisällä.

Maanantaina meillä oli kummankin hepan kanssa maastopäivä ja voih... vauhtia riitti ! Nuutti keräsi kierroksia jo ennen kuin pääsin selkään, sillä tallin pihalle kannetut pöydät sekä tuolit uhkasivat syödä raasun elävältä. Siinä mokoman steppailua sekä jättiläismäistä kaulalihasta katsellessani mietin vain että voihan ihme... miten mä saisin tuon Nuudelin esille aina ratsastettaessakin ?! Muuallakin kuin maastossa, pusikoissa temmeltäviä örrkimönkiäisiä ihmetellessä. Se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, ellen sitten joku kaunis päivä satu saamaan sitä kauan odotettua ahaa -elämystä........

Hyviä hetkiäkin onneksi riittää ! Julkaisematon kuva viime kuulta, © Jonna.

Usvan kanssa usvatettiin oikein kunnolla. Ei siksi, että olin niin suunnitellut, vaan koska Usva niin halusi. Mä en käsitä, miten noin pieni palleroinen voi mennä niin kovaa ! Seuraavalla kerralla pitää yrittää muistaa Sports Trackerin olemassaolo ja mitata huippunopeus. Ja tiedättekö, vuosikausia pukkihirmun kanssa elelleenä on ihan huisia päästellä hevosella, joka ei pukittele ! Kaikki on fine niin kauan kun hevonen menee kovaa, mutta siinä vaiheessa kun se menee kovaa ja pukittelee niin... ei kiitos. Lukemattoman monet kerran keskelle peltoa mätkähtäneenä ja hevosen loittonevaa takamusta katselleena voin ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa: siinä vaiheessa peli on menetetty !

Eilen tehtiin painostavan kuumuuden vuoksi Usviksen kanssa melko kevyt treeni maneesissa. Vähän siirtymisiä käynti - ravi - käynti, ja sitten tulevan lauantain koulurata niiltä osin miltä sen muistin :D Tänään pikkuneiti saa vapaapäivän, huomenna varmaankin treenaillaan tuota rataa, perjantaina kevennellään luultavasti maastossa, ja lauantaina olisi tarkoitus suunnata kisoihin. Huii, saa nähdä miten käy ! Nuutin ohjelma on varmaan aika saman näköinen, joskin tämä päivä voisi sen osalta sisältää keventelyä kentällä. Eilen käytiin ukkelin kanssa (taas) maastossa, jossa se menohaluistaan huolimatta tuntui kerrankin siltä, ettei meinaa pukitella ! Tähän on varmaan syynsä........


Niin... sinne katosi tehokkaasti se ylimääräinen energia. Melkein vei mun huumorinkin mukanaan. Pahainen riiviö, se oikeasti juksutti mua. Ensin tulee luokse korvat hörössä kuten yleensä aina, ja sitten kun olen ojentamassa kättäni niin: "ähäkutti, etpäs saa !!". Tuli taas mieleen se lasten satu siitä karkuun juoksevasta piparkakkupojasta... "kipin kapin kirmatkaa, piparkakkupoikaa Nuudelia ette kiinni saa !"...

Ohho, melkoisen sekametelipostauksen sainkin teille taas toimitettua... jaksaako kukaan lukea näitä? Yritän tosiaan kasata itseäni ja reipastua blogin suhteen, mutta mitään en nyt tilanteesta riippuen lupaa. Pohjalta ei kuitenkaan suunta ole kuin ylös, joten valoa kohti eikös vain ! :)

P.S. Muistatteko vielä muutama viikko sitten käynnistyneen Hevoshullu -kilpailun, jossa me bloggaajat lopulta yleisöäänestyksen muodossa kilpailimme kesäisestä tuotepaketista jollekin lukijallemme? Lopultahan siinä kävi niin, että me voitimme, ja sain täten arpoa palkinnon kaikkien sarjakuvan suunnittelussa auttaneiden kesken. Käsitin itse hieman väärin ja luulin arvonnan olevan avoin kaikille, pahoittelut siis tästä erehdyksestä... Hevoshullun kesäisen tuotepaketin arpa kuitenkin päätti osoittaa Nennalle, onnea ! Sinuun otetaan yhteyttä sähköpostitse. Kiitokset kaikille osallistuneille sekä äänestäneille ! Alla vielä vasemmalla kilpailuun lähettämäni sarjakuva, oikealla siitä se lehden versio.

Klikkailkaa suuremmaksi niin tekstit näkyvät paremmin.