torstai 2. heinäkuuta 2015

Pala heppatytön unelmaa

Huh mikä viikko...! Tämä on ensimmäinen ilta kun todella ehdin koneen ääreen, sillä pääsin tänään lähtemään tallilta jo vähän kymmenen jälkeen. Se on melkein parisen tuntia aikaisemmin kuin edeltävinä päivinä. Onneksi meidän tallilla ei ole sulkemisaikaa!

Aloitin maanantaina uudessa työpaikassa ja päivät ovat olleet melko intensiivisiä. Ei tarvitse pelätä, ettäkö joutuisi peukaloitaan pyörittelemään. Tänään tosin vietimme harvinaisen pitkän ruokatauon kun kyhäsimme itsellemme pienen terassin ja nautimme siinä ruokailun ohessa yhdessä tuumin pullollisen Freixenetiä. Voisi kai sitä duunissa kurjempaakin olla... ;) Tämän viikon olen saanut olla onnellinen myös hevosrintamalla, sillä hoidettavanani on Nuutin lisäksi ollut tallikaverin ihana fwb-tamma Zafi, sekä Usvan perheen supersympaattinen Neppis-poni. Aivan huippua! Ja kyllä muuten tietää jotain tehneensä, kun lihakset päivän päätteeksi kuorossa laulavat hoosiannaa sekä rukoilevat armokuolemaa...

Poitsut

Siskoni oli maanantaina mukana tallilla ja kuvaili ahkerasti touhuiluni kaikkien kolmen kaviokkaan kanssa. Ensimmäisenä oli vuorossa pikkutamma Z, johon olen ihastunut rakastunut oikein olan takaa. Siinä on paljon samaa kuin jokusen kerran ratsastamassani Lotassa. Molemmat omaavat melkoiset menohalut, mutta ovat kuitenkin perusluonteeltaan tavattoman selväpäisiä. Ihania sähikäisiä. Ja tammoja, tottakai. Kelatkaa, että jotain saman kaltaista meikäläinenkin silloin aikoinaan etsi. Sitten vastaan tuli Nuutti, sekopäinen (vitsi, vitsi) dieseli, joka iski suoraan sydämeen. Ja loppu onkin historiaa.

Zafi on tosiaan siis 7-vuotias pieni estetamma, jonka taustalta löytyvät mm. esteoriit Contendro I ja Pyrrhus III. Sillä on isot ja laadukkaat liikkeet, mutta toisinaa neiti haluaisi vähän reippailla pois ratsastajan alta. Omistajansa loman ajan Zafillakin on vähän kevyempi viikko-ohjelma, joten ratsastukset kentällä ovat sisältäneet ainoastaan rentsiä keventelyä. Vähän siirtymisiä, ympyräkahdeksikkoa ja iiiiisoa laukkaa. Muuten olemme juosseet liinan päässä (kumpikin, eh.....), ja käyneet maastoilemassa. Eilen tuntui kyllä pelto melko pieneltä, kun tamma tuulispäänä tykitti suoran alusta loppuun ihan muutamassa hassussa sekunnissa. Mietin miten ihmeessä se onnistuu tuollaisessa vauhdissa hallitsemaan kaikki neljä jalkaansa ilman yhtään stiplua, mutta no; ihan hyvin näemmä. Niin siistiä!

Kaikki kuvat siis maanantailta. © Jonna, kiitos!

Viikon toinenkin lainaratsu, Neppula, on aivan mahtava tapaus: kaunis kuin karkki, niin sisältä kuin ulkoa. 9-vuotias poniruuna on luonteeltaan vähän arka, mutta luottamus ihmistä kohtaan on kasvanut ihan valtavasti siitä mitä se alkujaan oli. Selkään pääsee tätä nykyä helposti ilman kiinnipitäjää ja vesiboksiinkin mennään suhteellisen siivosti. Tästä tulee vielä kaunis perhonen, jahka pääsee kunnolla ulos kotelostaan!

Myös Neppula on viettänyt tällä viikolla pienimuotoista treenilomaa, eli maanantain kenttähöntsäilyn jälkeen ruuna on saanut maastoilla tai olla laitumella vain. Tänään kävimme pellolla ravailemassa ja siirryimme siitä metsän kautta yläkentälle varmaan 10-15 minuutiksi. Poni oli jo maanantaina tosi mukava, mutta tänään tunsin löytäväni siihen kasapäin uusia nappuloita. Vitsi miten kiva tosiaan tämäkin karvanaama, kyllä vaan on etuoikeutettu olo kun saa näin mahtavien hevosten kansa puuhata! Suuri kiitos ihanille omistajille, tähänhän voisi ihan tottua...

Huippu Nebu!

Nuutin kuvat eivät maanantaina oikein onnistuneet, sillä ilma muuttui siinä klo 22-23 välillä hämärän sumuiseksi. Harmi sinänsä, sillä heppanen oli tavattoman miellyttävällä tuulella! Hieman väsy, mutta kovin pehmeä joka suuntaan. Muina päivinä olemme käyneet maastossa - lukuun ottamatta tiistaita, jolloin otus oli sen karsinalle tullessani jo lappeellaan ottamassa lepiä. Kävin siis syöttämässä sille muutaman porkkanan ja annoin jatkaa uniaan. Huomenna käydään koko koplan kanssa samoilemassa pitkin pieniä metsäpolkuja ja samoissa maisemissa kuluu varmaan koko muukin loppuviikko, ellei sitten sunnuntaina ehditä Nuudelin kanssa hyppyhommiin. Koska mehän olemme päättäneet ruveta jälleen valmentautumaan siinäkin puuhassa, iiks!

Epätoivoinen pelastusyritys edes yhdestä kuvasta... Tämäkin oli tosiaan alkujaan aiika musta.

Mahtavaa viikonloppua kaikille, muistakaahan varsinkin lomalaiset nauttia upeista ilmoista nyt kun lämpöä viimeinkin piisaa!

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Onnellinen, onnellisempi, Nuutti

En tiedä onko hevosen mahdollista näyttää enää yhtään onnellisemmalta kuin tänään (viimeinkin!) laitumelle päässeen Nuudelin. Suullisen ruohoa napattuaan se laukkasi pellon toiseen päähän laumansa luo ja poimi sieltä ylimääräiselle kunniakierrokselle mukaansa yhden uusista tuttavuuksista: poniherra Luckyn. Tai siis, ovathan ruunat toisilleen tuttuja maastolenkeiltä sekä rinta rinnan taitetuilta loppukäynneiltä jo muutaman vuoden takaa, mutta tämä oli ensikohtaaminen vapaana samojen aitojen sisällä. Ja kaksikkohan oli kuin olisi ollut yhdessä aina.


Reilun kymmenen ruunan lauma on suurimmaksi osaksi tuttu edellisiltä vuosilta ja kaikki ovat ihan älyttömän hyviä kamuja keskenään. Siellä ne välillä yhdessä suuressa jonossa rapsuttelevat kuka ketäkin ja kierähtävät sitten porukalla piehtaroimaan. Toisinaan otetaan - lähinnä tietenkin leikkimielellä - matsia ja lopputulemana saattaa olla pieniä tai huonolla tuurilla vähän suurempiakin haavereita, mutta niille vain ei voi mitään. Vaikka hevosen kuinka käärisi pumpuliin, saattaa se katkaista jalkansa vaikka karsinassa kääntyessään.

Patukka.
Ilmeisesti se ruoho tosiaan on aina vihreämpää siellä aidan toisella puolen.
"Me ollaan nyt sit vissiin bestiksii tän kaa."
Nam, nam, suolakiveä.
"Hei Lucky tuu tänne mä varaan tätä suolakivee!"
"Joo joo, kyl säki kohta saat odota nyt hetki."
Vermutti poseerasi kuin L'Oréalin mainoksessa.
Jonkun onnelliset korvat ne siellä...
Toinen ihan taivaassa.
Ja sitten takaisin itse asiaan. Kynityllä ruohopläntillä, vaikka laidun on täynnä paljon herkullisemmankin näköistä purtavaa.....
Vermut on sitä mieltä et tää kaveri haisee.
"No haa haa, onpa hauskaa."
"Mä tiedän et se irvistelee taas, eikö irvistelekin?"

En missään nimessä sano, ettäkö ympärivuorokautinen laiduntaminen suuressa laumassa olisi ainoa avain onneen ja sopisi kaikille. Hevoset ovat yksilöitä ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toiselle aiheuta juuri muuta kuin stressiä. Lähtökohtaisesti laiduntaminen kuitenkin toimii niin hevosen fyysistä kuin psyykkistäkin hyvinvointia edistävänä toimintana ja Nuutti on aiiivan onnensa kukkuloilla kun saa päivät läpeensä vetää napaansa ruokaa niin paljon kuin jaksaa ja välillä vähän kiusata kavereitaan. Se on sitä todellista hevosen elämää!

"Äiskä tiiäksä mikä unohtu: mun nenun rasvaus! Äkkiä tuubelia esiin ja voidetta kärsään ettei pala niinku sun naama."