perjantai 19. syyskuuta 2014

Tunnilla pitkästä aikaa !

Kuluneet viikot ovat olleet ihan mahtavia. Nuutin kanssa tuntuu menevän päivä päivältä paremmin ja itse olen tästä johtuen vuodattanut onnen kyyneleitä enemmän kuin kehtaan edes myöntää. Välillä tämä tuntuu ihan unelta. Nuutin liike on viimeinkin ihan todella alkanut kehittää alleen sitä kauan kaivattua ilmaa ja hevonen on työskennellyt paremmin kuin kenties moniin vuosiin. Vaan on sitä tehty töitäkin - ja tullaan tekemään edelleen. Haluan uskoa tämän kaiken olevan vasta esimakua siitä, mitä onkaan vielä luvassa.


Eilen olimme Nuutin kanssa ensimmäisellä koulutunnilla varmaan kahteen vuoteen. Se on pitkä aika. Aikoinaan maajoukkuetasolla kilpaillut serkkuni on jonkin verran aina silloin tällöin käynyt meitä opastamassa, mutta säännöllinen kotivalmennus on uupunut ihan täysin. Viime viikolla suunnistin kuitenkin kyselemään luottovalmentajaltamme hänen aikatauluistaan ja saimme sovituksi tunnin torstai-iltapäivää piristämään.

Eeva on valmentanut meitä Nuutin kanssa ihan alkuajoistamme lähtien (ja mua oikeastaan jo ennen sitä), enkä voisi kuvitella kohdallemme ketään sopivampaa. Hän on ihan äärimmäisen taitava ja lisäksi aidosti kiinnostunut opetettaviensa kehittymisestä. Tunneille on aina kiva mennä, ja niiltä saa kerta toisensa jälkeen lähteä monta ahaa -elämystä rikkaampana.

Eilen aloitimme runsaalla määrällä perusteellista käyntityöskentelyä, ja verryttelyn jälkeen siirryimme siirtymisten pariin. Nuutti liikkui alusta saakka aika hyvin ja etenkin laukka sai Eevalta heti positiivista kommenttia. Vaikka tavoitteellinen treenaaminen on viimeisten vuosien aikana jäänyt vähemmälle, niin eteenpäin on kuulemma silti menty. Eevan mielestä liike oli takaa entistä ponnekkaampaa ja Nuutin suu rauhallisempi. Töitä riittää toki edelleen, ja ruosteessahan me "vaativampien temppujen" osalta olemme, mutta no... kukapa ei?


Suurimmaksi ongelmaksemme muodostui eilen käynnin sekä erityisesti ravin rauhallisen tahdin löytäminen, sillä Nuutti tuppaa välillä ajautumaan hieman liian kiireiseksi. Tällöin liikkeen lennokkuus kärsii ja selkä saattaa tipahtaa alas. Sainkin koko tunnin ajan keskittyä vakaaseen ja vahvaan istuntaan, joka auttaa hevosta malttamaan sekä tavallaan nostaa liikettä enemmän ylös. Tämän lisäksi pääsin ympyräurilla korjaamaan Nuutin vinoutta, joka etenkin oikeassa kierroksessa näkyy lörpöttävänä sisäohjana. Tavoitteena oli ratsastaa hevonen takaosakäännöstä ajattelemalla "ulkoavuilla kohti kahta tasaista ohjaa". Painoa takajaloille, molemmat lavat maltillisen asetuksen sekä taivutuksen avulla paremmin mukaan liikkeeseen, ja muoto tasaiseksi kevyelle kädelle.

Voihan olla, että vielä joku päivä osaan istua eikä näitä mustia laatikoita enää tarvita ! Toivossa on hyvä elää.
Pikkuravia, mutta voimakkailla takajaloilla.
Mä en kestä tota nassua, tui !
Kootumman laukan lisäksi annoin hevosen myös hetkittäin mennä vähän alemmas.
"Tääl mä vaa kiltisti painan vaik äiskä ratsastaa yhel kädel."
Ihan kamala lösötys päällä, enkä voi edes kevennystä syyttää..... !

Tunnin päätteeksi fiilis oli aivan loistava, hyvä kun nahoissani pysyin ! Tammikuussa aloitettu säännöllinen kraniohoito alkaa viimeinkin myös niiden suurempien ongelma-alueiden kohdalla tuottaa näkyvää tulosta - ja tämän siis myös ihan sormineni hevosta kopeloidessani tunnen. Eeva kehui kovasti lopputunnin laukkaa (mikä olikin taas kerran ihan mieletöntä, ai että... !) ja sanoi Nuutin liikkuneen "varsin freesisti". Hän myös hieman huvittuneena muisteli niitä aikoja, jolloin hallinnassa oli ajoittain hieman puutteita ja kun heppanen eräälläkin tunnilla loppuraveissa viskasi meikän kanveesiin... :D Oi voi sentään... on sitä ehkä tosiaan hitunen tässä matkan varrella kehitytty, vaikka osaahan Nuudeli omiaan uunoilla edelleen. Ja hyvä näin, sillä olisihan elämä muuten ihan kamalan tylsää... !

Mahti poniini niin pätevänä.

Eilen mun piti rustailla tänne sellainen sekalainen postaus kraniosta sekä kaikesta muustakin tähän suureen muutokseen vaikuttaneesta, mutta aikaa ei sitten ollutkaan ihan riittävästi ja tästä tunnista oli pakko päästä kirjoittelemaan heti kun siihen innostukseltani pystyin. Lyhyesti voisin kuitenkin kertoa "avaimina onneen" olleen uskottavasti kranion lisäksi myös mm. kuivikkeen vaihtuminen olkipelletistä turpeeseen, sekä uudella tavalla liikkuminen. Tai no siis uudella ja uudella... kuvioihin vain on otettu mukaan enemmän isoa laukkaa. Sellaista, jossa hevonen saa rullata eteenpäin vapaassa muodossa, hallitusti mutta suuuuuuresti. Haluatteko tästä kaikesta perusteellisempaa postausta, vai toteutanko sen ainoastaan kranion kohdalla...?

Työn raskaan raataja mättämässä naamariin sitä herkuista suurinta.

Loppuviikon Nuutti saa liikkua aika kevyesti. Tänään käydään varmaan pellolla vähän rentsisti laukkailemassa ja viikonloppuna naksuillaan sekä jumppaillaan puomien avulla. Tämän postauksen kuvista jälleen kiitokset rakkaalle siskolleni, josta on viime aikoina kuoriutunut oikein tallitonttu ! Hän on ollut mukanani tallilla miltei joka päivä, ja kökkinyt täysin omaehtoisesti ilman yhtäkään suostuttelun sanaa kentän laidalla ratsastuksiani kuvaamassa ;) Onnekas minä. Kaikella tapaa niin onnekas.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Tuuppailua sänkipellolla

Muutama viikko sitten meidän tallille ajettiin jokavuotiseen tapaan ihana, iso sänkipelto, jossa päästiin Nuutin kanssa viime keskiviikkona ensimmäistä kertaa käväisemään. Tarkoituksena oli ottaa ihan iisisti, tsekata paikka ja tuuppailla hieman mikäli pohja niin sallisi. Selkään viskasin koulusatulan jo ihan hepalle ominaisia riekkuleita silmällä pitäen, sillä estepenkistä lähden herkästi lentoon kuin leppäsen keihäs konsanaan.

"Jahas, tääl onki läänii mis painella !", ja kuskilla kaunis tuoli-istunta. Taisin tosin juuri kaivaa puhelinta housujen taskusta liivin taskuun niin ehkä johtunee siitä.

Nuudeli oli pellolla melko täpinöissään ja sain työskennellä käynnissä hyvän tovin ennen kuin uskalsin laukkailemaan. Pellon toisesta päädystä löytyi oikein hyvä, tuntihevosten toimesta tasaiseksi tampattu alue, johon jäimme mekin pyöriskelemään. Nuutti oli vähän sitä mieltä että oothan sä nyt mamma ihan tyhmä kun tuot mut tänne hinkkaamaan vaik tääl pitäis päästä täysii. Rentous löytyi pätkittäin ehkä sekunnin sadasosan ajaksi, kunnes se taas katosi pieruna Saharaan ja sain taas seuraavat 10 kierrosta tehdä hommia kuin pieni eläin.

Alkuun piti ratsastaa tosi paljon jalalla kohti kevyttä kättä.
Tässä heppa on jo paremmalla tuntumalla.
Kuvissa melkoiset värisävyerot kun oli niin vaihteleva, pääosin pilvinen sää.
Nuudeli tärkeänä ja tarkkaavaisena avoa vääntämässä.

Erilaisten väistönpoikasten kautta sain Nuuttia vähän paremmin tuntumalle ja rentoutumaan jatkuvasti yhä useamman askeleen ajaksi. Välikäynneissä se tuntui jo todella rauhalliselta, kunnes sitä sitten seuraavassa hetkessä jo kiidettiinkin pellon poikki ihan hevosen määräämässä tahdissa. Voihan ilkikurinen pikku riiviö... !

Hioop, hyvä ettei loikan korkeimmasta kohdasta ole kuvaa koska killin varmaan 5 metriä satulan yläpuolella.
"Tarraa kii äiti, nyt mennää !"
Tässä vaiheessa Nuutti lähti eteen aikamoisella vauhdilla...
"Et viittis nyt nössöillä ku mä haluun mennä kovaa !"
"Päästä irti, päästä irti !"

Sinne se paineli pellon reunaan niin ettei kivikautinen kamera pysynyt mukana ollenkaan. Tämän pienen spurtin jälkeen heppa oli ihan tavattoman rento, niin tyyni ja kuuliainen mamman mussukkapallero. Oikeastaan tämä on meidän kohdallamme aika yleistä. Kisoissakin parhaat suorituksemme ovat aina edeltäneet jonkin verran ilakointia, sillä meno on saanut siitä mukavasti sellaista hmm... rentoa lisäpotkua. Viimeiset pätkät niin ravissa kuin laukassakin olivat tälläkin kertaa aika mielettömät. En voi sanoin kuvailla sitä, miten huikea Nuutti on silloin kun kaikki palaset ovat kohdillaan. Se on niin pumpulia. Pehmeää pilvenhattaraa jokaiselle pienimmällekin avulle. Tuota tunnetta kelpaa tavoitella.

Maailman hianoin...

Kaikista postauksen kuvista taas kerran suuuuuuret kiitokset siskolleni Jonnalle ! Tämän päivän vähän "rennommista" (= saa laukata !) sänkkäripuuhasteluista tulossa myös oma runsaskuvainen postauksensa vähän myöhemmin, mutta ennen sitä julkaisen varmaan jotain muuta ettei ihan yksitoikkoiseksi mene... :)

Oletteko te päässeet fiilistelemään tämän syksyn sänkkäreitä?

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Aluekoulukisat 7.9. @ Wikner

Meidän tallilla oli viikko sitten sunnuntaina aluekilpailut, joissa vietin Lindan kanssa aikaani kentän laidalla suorituksia kuvaten. Tällä kaudella en ole kameran kanssa käynyt kisoissa oikeastaan ollenkaan, joten oli hirmu kiva pitkästä aikaa päästä "tositoimiin". Aurinko lämmitti mukavasti käristi kuin kinkkua uunissa ja eväät maistuivat kuten puuro hullulle. Harmittavasti ei kovin kauaa ehditty paikalla oleskelemaan (ja kamerasta loppui akkukin kesken kaiken...), mutta reilut 1000 kuvaa sain kuitenkin muistikortilleni tallennettua. Tässä muutamia omista suosikeistani...

Mä jollakin tapaa niin tykkään näistä takaa otetuista pysähdyskuvista, etenkin jos hevonen seisoo tasan.
Alkutervehdyksessä nopea poseeraus kameralle ;)
Vitsi miten mä rakastan rautiaita, sukilla ja läsillä eritoten... !
Kenttäheppa näyttää vähän keskilaukan mallia !

Ja lopuksi vielä pari räpsyä suloisesta Nuudelista jonka kanssa käveltiin kisavilinän läpi yläkentälle riehumaan. Toinen vähän ihmetteli että mitkäs kemut täällä on kun ei häntä ole kutsuttu... ?!

"Siis mitä nää tekee tääl mun huudeil ?!"
"Siel ainaki joku rändömi vaa pokkana painelee meidän kentällä !"
"Tosi outoo vai mitä äiskä !"

Mikä kuvista teidän mielestänne on paras? Oliko joku lukijoista paikan päällä kisoja katsomassa?

perjantai 12. syyskuuta 2014

Sananen hevosen intiimialueiden hoidosta

Luin pari päivää sitten Mintun blogista hänen hevosensa pesuhetkestä ja sain viimeinkin aikaiseksi kirjoitella loppuun tämän oman, jo pitkään luonnoskansiossa killuneen postaukseni samasta aiheesta: hevosen intiimialueiden puhtaana pidosta. Etenkin ruunien ja orien esinahan alle kajoaminen tuntuu monia kummastuttavan, vaikka kyse on aivan normaalista hoitotoimenpiteestä siinä missä esimerkiksi kengitys tai raspauskin.

Itselleni tämä on ruunan omistajana ollut arkipäivää jo monta vuotta, ja pidän sitä täysin luonnollisena osana hevosen hyvinvoinnista huolehtimista. Useissa kanssahevostelijoissa puuha kuitenkin tosiaan on aiheuttanut naurunsekaista hämmennystä, "ei kai nyt sentään...?". Tämä kielii siitä, että aiheesta ei puhuta tarpeeksi. Suuri osa ihmisistä ei yksinkertaisesti tiedä, että myös hevosen intiimialueiden hygienia vaatii säännöllistä hoitoa. Hevonen kun ei esimerkiksi koiran tavoin pysty siitä itse huolehtimaan.

Tamman kohdalla pesutoimenpiteet ovat teoriassa melko yksinkertaisia, sillä pestävät alueet ovat hyvin esillä ja tisseihin kertyvä lika on helppo rapsutella pois sen suuremmitta operaatioitta. Ruunan tai orin kanssa tekemistä on hieman enemmän, mutta melko yksinkertaisesta kuviosta tässäkin puhutaan. Osa hevosista ei aluksi välttämättä tykkää haarovälin hipelöinnistä lainkaan ja vaativat aikansa siihen tottuakseen, mutta kärsivällisesti suoritetun siedätyksen kautta intiimialueiden pesu onnistuu taatusti jokaisen kanssa.

"No mä rupean kyllä kohta riehumaan jos et pistä vauhtia, tuolla jaetaan päiväruokia jo !"

Nuutti on tässä(kin) tapauksessa todella yksinkertainen kaveri. Ei se varsinaisesti juuri nauttivan näytä, mutta seisoo kiltisti aloillaan sen suurempia kyselemättä - vaikka heinäkärryt nenän edestä kulkisivatkin. Käytännössähän siis suoritan pesun niin, että letkutan lämmintä vettä esinahan alle ja kumihanska kädessäni kaavin sieltä pois kaiken ylimääräisen töhnän. Kaivella saa ihan rohkeasti, mutta hellävaroin tietenkin. Hevosen rentoutuessa on helppo pestä myös itse penis, mutta väkipakolla sitä ei suinkaan kannata kuurattavaksi kiskoa. Tarpeeksi syvälle kurottaessaan saa jonkun verran putsattua myös sisältä käsin.

Pesuainetta ei tähän touhuun välttämättä tarvita, mutta mikäli kuitenkin haluaa sellaista käyttää, niin suosittelen turvautumaan joko pieneen määrään Betadinea (jota mekin n. joka toisella pesulla käytämme) tai ihan hevosen intiimialueen pesuun tarkoitettuihin tökötteihin - kuten esim. Excaliburin Sheath Cleaner. Epävarmuuden iskiessä kannattaa pesuaineista kysellä vaikkapa eläinlääkäriltä, sillä tavalliset saippuat (esimerkiksi Fairy, mitä jotkut kuulemma ovat erehdyksissään käyttäneet...) saattavat kuivattaa ihoa melkoisesti.

Toisilla hevosilla likaa kertyy enemmän, toisilla vähemmän, mutta jokaisen kohdalla (sukupuolesta riippumatta) säännöllinen intiimialueiden huolto on ehdottomasti tarpeen. Etenkin esinahan sisällä lilluva ylimääräinen tali sekä muu sinne kuulumaton saattaa liikkuessa hangata ikävästi, ja lika sekä haavaumat aiheuttavat herkästi tulehduksia joita hevonen saattaa oireilla pahimmassa tapauksessa jopa ontumalla. Monen sadan euron klinikkalasku voi tuntua vähän hölmöltä siinä vaiheessa kun ratkaisu omituisuuksiin löytyykin simppelistä hoitotoimenpiteestä.

Nuutin viimeisin pesupäivä oli eilen (kalenterissa komeili merkintä vasta ensi viikon alkuun, mutta paikat olivatkin jo melko likaiset...), ja seuraava koittaa taas joskus parin kuukauden kuluttua. Se on ollut meidän kohdallamme hyväksi havaittu aikaväli, vaikka useimmilla parikin kertaa vuodessa on ihan ok. Liian usein ei kannata hinkkailla, sillä bakteerikannan on annettava välillä rauhoittua. Tämä on tärkeä muistaa eritoten pesuaineita käytettäessä, sillä hyödyllisten bakteerien tuhoutuminen saattaa aiheuttaa ongelmia siinä missä liika likakin. Ruunilta sekä oreilta (vaikkakaan aktiivisesti astuvilla ei tätä ongelmaa ymmärtääkseni yleensä olekaan) pitäisi virtsaputken päästä myös tarvittaessa poistaa siihen muodostuva "talinuppi", joka saattaa liian suureksi kasvaessaan aiheuttaa ongelmia pissaamisen kanssa.

Näiden toimenpiteiden suorittamista ei missään nimessä pitäisi hävetä tai sivuuttaa verukkeella "eihän niitä villihevosiakaan". Kaiken kaikkiaan kyse on kuitenkin melko pienistä teoista, joilla saattaa olla hevosen terveyteen suuri vaikutus. Eihän se haju aina kovin kaunis ole, mutta rakkaan eläimen hyvinvoinnin eteen kestää yhden viisiminuuttisen vaikka hengittämättä... ;)

"No mutta jos sinä kuolet hapenpuutteeseen niin kuka sitten antaa mulle hirveesti herkkuja ?!"

Kuinka monelle nämä ovat jutut ovat entuudestaan tuttuja? Mitä kautta olette hevosten intiimialueiden hoidosta oppineet?

torstai 11. syyskuuta 2014

On niin helppoo olla onnellinen

Hevosen omistaminen on taatusti yksi maailman upeimmista tehtävistä. Saahan siinä toki varautua murehtimaan enemmän kuin laki sallii ja itkemään silmät päästään kerran jos toisenkin, mutta riemuloman toivossa kannattaakin suosiolla suunnata kulkunsa ihan muualle. Kuten vaikkapa sinne Rivieralle. Etelän aurinko hellii mukavasti, mutta oman hevosen samettista turpaa se ei voita millään.

"No ei tietenkään voita koska ainaki mä oon täysin voittamaton !"

Nuutti on ollut kuluneina päivinä sanalla sanoen mahtava. Se on tehnyt töitä suurella innolla, ja kaiken lisäksi liikkunut mielettömän hyvin. Oma ratsastukseni on edelleen jättänyt toivomisen varaa, mutta ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu. Ja uskokaa tai älkää, mun istunnassa on duunia vähintään yhtä paljon.

Maanantaina teimme maneesissa hyvän treenin, jonka aikana keskityin sopivan tahdin ja energian löytämiseen. Toisinaan Nuutti saattaa etenkin ravissa käydä vähän kiireiseksi, jolloin tahti katoaa ja ilman tarpeeksi nopeita korjauksia homma leviää käsiin. Hevonen menee edestä joko täysin tyhjäksi tai vastaavasti painaa ohjalle kuin synti. Pienen, mutta aktiivisen ravin kautta rakennetaan voimaa, jonka avulla Nuutin on helpompi kantaa itsensä siinä isommassakin.

Laukka on ollut nyt aika tosi hyvää. Tätä ylitsevuotavaa iloa on vaikea hallita, vaikka samalla jotenkin tuntuu jopa hieman pelottavalta sanoa kaikki ääneen. Vaikka en vanhan sanonnan - kell' onni on, se onnen kätkeköön - ohjeen mukaisesti toimikaan, niin toivon sormet ristissä tämän riemun kestävän vielä pitkälle. Maanantaina viimeinen laukka oikeaan oli parempi kuin varmaan kahteen vuoteen, eivätkä onnen kyyneleet olleet ihan kaukana.

Nuutti osaa halutessaan olla niin huikean kevyt, että olo on kuin pilven päällä.
Mun istunta ei tosiaan tee oikeutta tälle hetkelle............... :D

Tiistaina päätin tehdä maneesissa laukkatreenin, eli laukata vain ympäriinsä välillä koottuna harjoituslaukassa, välillä vapaammassa muodossa kevyttä laukkaa. Pitkän kentän päästä päähän on kiva ratsastaa kunnolla eteen, ja voi vitsi miten hienolta tuntuu kun hevonen ihan oikeasti imee niitä metrejä. Pohkeella pieni merkki; "saa mennä", ja Nuuttihan meni. Nyt se laukka oikeasti rullaa.

Formuloinnin jälkeen kapusin pitkästä aikaa hetkeksi myös Usviksen selkään ja hain sitä ravissa pehmeälle tuntumalle. Poninen on vähän kiinni oikeassa ohjassa ja kaiken lisäksi hankala oikealle pohkeelle, joten helpolla se ei päästänyt tälläkään kertaa. Laukka on Usvalle ravia heikompi askellaji, joten siinä se tukeutuu ratsastajaansa melko runsaasti, kun taas ravissa hevosen on helpompi kiskoa itsensä pois avuilta. Tänään pidinkin Usvan omistajalle tunnin, jonka aikana keskityimme ravin työstämiseen kolmikaaristen sekä volttien avulla. Tykkään opettamisesta ihan hirmuisesti ja onkin tosi mukava myös tällä tavoin olla osana Usvan matkaa kohti aikuisuutta ja hienoa ratsun uraa :)

Töiden jälkeen on syyskuun auringon lämmittäessä ihana nautiskella kesän viimeisiä vihreitä.

Eilen olimme Nuutin kanssa sänkkärillä (kuviakin on, joten postausta tulossa hihii... !) ja tänään heppa sai ansaitun vapaapäivän. On se niin mahti poika ollut. Kävimme Nuutin kanssa kävelyllä sekä ennen että jälkeen Usviksen tunnin, ja tallille ilmestynyt Pekka tsekkasi lopuksi ukkelin selän. Ei kuulemma mitään vikaa, lisää lihasta vain ! Aye aye captain, nyt todella kelpaakin niitä lihaksia taas rakennella kun tunne satulassa on mitä mainioin.

Onpas toinen vähän ponin näköinen, heh.

Kaikista tämän postauksen kuvista kiitokset siskolleni Jonnalle. Mulla on nyt kuulkaas ehkä ensimmäistä kertaa koko bloggaushistoriani aikana sellainen tilanne, että postauksia on valmiina oikein kunnolla jonoksi asti ! Hyvä kun ehtii edellisiä edes julkaisemaan ennen kuin jo tulee uutta rupateltavaa hienoine kuvamatskuineen... ! Mutta en missään nimessä valita, en yhtään. Olihan tämän blogin jo aikakin heräillä koomastaan... :)

Huomenna Nuutti pääsee maastoon ja viikonloppuna on luvassa luultavasti ainakin naksuilua. Toivottavasti nämä ihanan aurinkoiset säät jatkuvat edelleen (ja pitkään !), jotta päästään telmimään ulkosalla mahdollisimman paljon. Oikein mukavaa viikonlopun odotusta kaikille !