maanantai 25. elokuuta 2014

Mietteitä ratsastuksen MM-kilpailuista 2014, pt. 1

Ranskan Normandiassa starttasivat tänään kovasti odotetut ratsastuksen maailmanmestaruuskilpailut ja ensimmäinen kilpailupäivä on nyt takana. Lännenratsastusta en katsonut kuin ihan hetkisen (tietämykseni kyseisestä lajista lähentelee nollaa...), mutta kouluratsastuksen parissa tuli kulutettua monta tuntia. Vitsi mä rakastan kouluratsastuksen katsomista, sitä liikkeiden analysointia ja prosenttien arvuuttelua - sekä tietenkin upeiden hevosten kuolaamista... ah.



Kaksi seuraavaa viikkoa meinaan kuluttaa MM-ratsastuksen parissa niin pitkälti kuin vain suinkin voin. Kerrankin kun tätä lajia todella näytetään enemmän kuin sen vartin verran kuviokellunnan sekä golfin välissä, niin katsottava on ! Tuleva viikko sisältää paljon kouluratsastusta, viikonloppuna vuorossa on kenttäratsastuksen maastokoe, ja ensi viikko kuluu mukavasti esteratsastusta ihmetellen. Jos jollakin on mennyt ohi nuo Ylen MM-ratsastuslähetysten aikataulut, niin tässä linkki niihin !

Kuluneesta kilpailupäivästä jäi mieleen vaikka ja mitä, pientä sekä isompaakin. Taas sai mukavasti ideaa ja uutta intoa siihen omaan ratsastukseen. Pientä treenikärpäsen puraisua onkin tässä jo odoteltu... Tänään kentällä jonkinlaista sulkutaivutusta ravissa pyydettyäni oli Nuutti kuitenkin sitä mieltä, että ihan turhaa tällainen pelleily, miten ois äiskä vähän lisää vaikeusastetta? Vaikka tämmönen peruutus passagessa, ja jos siihen perään piruetti vastalaukassa? Joo ei kiitos. Koko kenttä oli sateen johdosta täynnä kuralätäköitä ja masuun roiskuva vesi taisi tuntua kovin hurjalta, mutta ainoastaan yhdessä lätäkössä majaili mörkö. Ehkä jopa kaksi. Kun päätin koettaa sulkua kentän vastakkaisesta kulmasta, kaikki sujui oikein mallikkaasti. Sitten taas mörkölätäkkö-kulmassa kamala show. Menihän siinä viime postauksesta tosiaan se pari vuorokautta, kun sanoin että eiköhän tuo vanhus tässä syksyn edetessä kohta taas nuorru ihan naperon tasolle..........

Mutta hei, sattuu sitä paremmissakin piireissä ! Tämän päivän kilpailusäähän oli tuolla Ranskanmaalla aivan kamala, kenttä näytti olevan tosi lits läts ja sadeviittoihin pukeutuneet minionit (no ne toimihenkilöt) aiheuttivat muutamille hevosraukoille sydämentykytyksiä. Keskeytyksiä tuli kuitenkin vain yksi. Johtuisikohan siitä, että tuon tason hevoset ovat hieman paremmin kuulolla kuin pieni paksupää Nuudeli, joka vetää mammaa sumeasti höplästä aina kun sattuu siltä tuntumaan. No ei nyt aina, mutta välillä. Vaikka tänäänkin toki päätettiin hommat siihen, että sulut mentiin asiallisesti myös "mörkölätäkön" ohi tai yli. Osaansa alistuneena heppa väläytti muutamat ihan kivatkin pätkät.

Taiteellinen vahinko print screen, josta kilpailukentän kunto käykin melko selväksi.

Kamalaa kun taas jaarittelen. Mulla oli hirveästi kaikkea mitä piti muistaa tähän postaukseen latoa, mutta jotta pääsen joskus nukkumankin niin loppulista tulee ranskalaisin viivoin palluroin... ! Nämä juttuset siis jäivät mieleen:

• Kouluhevoset käyvät muiden mukana aina vain sporttisemmiksi, ja sellainen "vanhan mallinen", hieman massavampi tyyppi (esimerkkinä vaikkapa Valegro) alkaa olla harvemmassa. Niin se kehitys käy... !

• Näin ensimmäistä kertaa GP-tasolla kilpailevan friisiläisen tositoimissa, kun Etelä-Afrikan Chere Burger ja Adelprag Anders liihottelivat estradille ! Lähes 65 prosenttia taisivat suorituksellaan lunastaa, ei siis lainkaan hullummin.

• Myös ihanat P.R.E. -hevoset olivat hyvin edustettuina, kun mukavan radan tehnyt espanjalaisratsukko José Antonio Garcia Mena - Norte Lovera kiilasivat tässä vaiheessa kilpailua tuloslistan kuudennelle sijalle prosentein 72,414.

• Suomen Eevamaria Porthan-Broddell ja 18-vuotias seniorihevonen Solos Lacan tekivät ihan mielettömän hienon suorituksen ja pitävät tällä hetkellä lähes 69 prosentillaan sijaa 21 ! Ihan super !!

• Hevosten sukutauluista (isät ja emänisät) löytyi tietenkin monia upeita oreja (t. siitä omasta varsulista haaveileva, hehe.......), mutta nämä nimet tulivat vastaan moneen otteeseen: De Niro, Sandro Hit, sekä edesmenneet Weltmeyer ja Donnerhall. Viimeisin noista on yksi mun lapsuuden "unelmaoreista" ja serkun entisen, silloin super lupaavan tamman isänisä.

• Pysähdykset ovat yleisesti ottaen ihan luokattoman huonoja ! Tätä olen ihmetellyt jo pitkään. Todella hätäistä ja peruutusaskeleita näkyi muuallakin kuin siellä missä piti. Tuolla tasolla hevoset toki ovat kuumia ja kovasti menossa, mutta luulisi niiden edes hetken aloillaan pysyvät. Toki kaiketi parempi ottaa huonot pisteet yhdestä stopista kuin hermostuttaa hevonen ja pilata puolet radasta. Harvat muuten myöskään seisovat tasajaloin. Tässä Nuutti rökittäisi monet mennen tullen ! ... en tosin varmaan edes selviäisi sen kanssa tuollaisella areenalla radalle saakka, joten se siitä. Muutenhan me siis oltaisiin tuolla jo.

Hyvä Suomi !!

Olikohan siinä nyt kaikki...? Noiden lähetysten selostajana muuten toimii meidän tallin rataharjoituksista tuttu, I-tason koulutuomari Jorma Kainulainen, jonka ansiosta sain aikoinani Nuutin kanssa eräässäkin murrosvaiheessa pusertaessani huomattavasti lisää itsevarmuutta omaan ratsastukseeni. Ensimmäisellä kerralla hän aloitti suullisen arvostelumme sanomalla: "sä olet todella taitava ratsastaja, siis oikeasti taitava". Menin vähän hölmistyneeksi ja Kainulainenkin totesi, että et sä sitä varmaan itse edes huomaa tai tavallaan mieti. Se on ihan totta; harvemmin sitä omia vahvuuksiaan oikeastaan pohtii, kun tuppaa näkemään ainoastaan ne epäkohdat ja tuhannet virheet. Itsensä tarkastelu kriittisellä silmällä on toki terveellistä, mutta välillä voisi myös tehdä ihan hyvää kysyä itseltään "missä minä olen hyvä?". Kokeilkaapa, se saattaa auttaa huomaamaan etteivät ne kaikki asiat ihan pielessä ole !

Ja olitpa kuinka taitava ratsastaja tahansa, opittavaa on aina. Koskaan et ole valmis, ja sekös se vasta hienoa onkin. Työmaan loppumisesta ei ole pelkoa, joten töitä saa tehdä niin runsaasti kuin sielu sietää. Sillehän me hevosihmiset eletään... :)

Oletteko te jo ehtineet seuraamaan tänään alkanutta MM-taistoa? Meinaatteko liimautua television tai tietokoneen ruutuun tulevinakin päivinä? Mitä lajia katsotte mieluiten?

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Siirtymisiä kaulanarulla

Voihan hyvää päivää tätä postaustahtia... Intoa kyllä olisi, mutta ylimääräistä aikaa sitten taas ei. Voi kun voisinkin kertoa teille kaiken mitä mun päässä sekä elämässä tällä hetkellä tapahtuu, mutta ainakaan toistaiseksi se ei onnistu. Hitto vie... tuntuu että kuuppa posahtaa tuhannen säpäleiksi hetkenä minä hyvänsä ! Vaan minkäs teet, kaikkeen kun ei aina voi itse vaikuttaa.

Onneksi suuri osa onnesta on kuitenkin omien valintojen summa. Lisäksi kun luottaa kohtaloon, niin voi toisinaan melkoisen sekasorronkin keskellä tuntea selustansa turvatuksi.

Ja onhan mulla Nuutti, mun koko maailman rakkain pieni olento. Sen lähellä tunnen olevani pahan maailman saavuttamattomissa. Kukaan tai mikään ei voi satuttaa, ei edes koskettaa. Siinä kuplassa ollaan vain me, kaksi erilaista ja toisinaan ihan yhtä jääräpäistä luontokappaletta toisiltamme oppimassa. Nuutti on opettanut mulle vaikka mitä, kaikkea tosi hienoa, ja mä olen opettanut sen esimerkiksi kerjäämään.

"Ilman mua äiskä ois ihan hukassa."

Eilenn paineltiin Nuudelin kanssa maneesiin, sillä ulkosalla pauhasi ukkonen ja rankkasade. Niin se taisi Suomen kesä loppua kuin seinään ja kohta on taas talvi. Onneksi tässä välissä on mun lemppari vuodenaika; ihana syksy. Luonto vaihtaa pukunsa punakeltaiseen, illat pimenevät ja ilmassa tuoksuu vuoroaan odotteleva talvi. Varpaat eivät villasukissakaan enää hikoile ja kuuma kaakao lämmittää tallireissun jälkeen mukavasti. Ja mitä tulee Nuuttiin... se tuntuu nuortuvan ainakin kymmenen vuotta. Kesän voimia vieneet paahteet ajautuvat unholaan ja keisarilla prinssillä on mielessään aivan uudet kuviot. Vielä toistaiseksi peräpää on pysynyt hallinnassa suhteellisen hyvin, mutta mikäli hevostani yhtään tunnen niin eiköhän se viimeistään tuossa kuukauden kuluttua jälleen aktivoidu... heh.

Siihen saakka nautiskelen siitä, mihin olemme Nuudelin kanssa päässeet, eli yhä tasaisempaan suorittamiseen kaulanarun avulla. Se vapauden tunne on ihan mieletön, suorastaan koukuttava. Eilen jatkettiin heppasen kanssa vähän siirtymiä treenaamalla, ja ne sujuvat kerta kerralta paremmin. Haluaisin Nuutin pysyvän siirtymien läpi vieläkin rennompana, mutta sentään siitä "pahimmasta selän notkistelusta" ollaan päästy eroon. Enää heppanen ei siis vedä selkäänsä alas heti kun siltä jotakin pyydän, vaan reagoi jollakin tapaa entistä "pehmeämmin".

Istunta kaipaisi taas pientä remonttia.

Kaulanarun kanssa huomaan hyvin sen, milloin mun oma ratsastus ja apujen voimakkuus ei Nuuttia ihan miellytä. Jos käyn häsläämään, otus lakkaa tottelemasta ja menee minne itse haluaa. Sitten kun taas muistan rauhoittua ja lopettaa säätämisen, kaikki toimii. Nuutti on loppupeleissä todella herkkä hevonen, joka vaatii ratsastajaltaan paljon, mutta antaa takaisin ainakin tuplasti enemmän.

Postauksen kuvista kiitokset serkulleni Kukalle ! Edellisistä kaulanaruiluista (pellolta) mulla on kuvia myös, mutta ne saavat osakseen hieman perusteellisemman photoshop -käsittelyn ja pääsevät julkaisuun ehkä tässä parin viikon sisällä. Sitä ennen työn alle pääsevät muutamat muut postaukset, jotka toivon saavani valmiiksi mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Jokunen lisätunti vuorokauteen kelpaisi mulle vallan mainiosti.............

Oletteko te innostuneet kokeilemaan kaulanaruilua, tai kenties harrastaneet tätä jo pidemmän aikaa? Mikä siinä teidän mielestänne on parasta?

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Blogikirpputori avattu

Näin alkuviikon ajan vaivanneen oksennustaudin jälkimainingeissa sain viimeinkin kuvatuksi kaappien perukoilla lojuneita heppatavaroita, ja näin ollen avattua pitkään suunnitteilla olleen blogikirpputorin ! Kaikista tuotteista ei vielä ole kuvia, mutta lisäilen ne kunhan ehdin. Käykäähän kurkkaamassa löytyisikö myytävien joukosta mahdollisesti teille tarpeellista tavaraa !


P.S. Aamun pahoinvoinnista huolimatta päätin tänään marssia tallille ja suunnata maastoilemaan - ihan siltä varalta, että oksennus kesken urheilun yllättäisi. Ei onneksi sentään, vaikka mahan pohjasta vähän yhtenä hetkenä kouraisikin. Laukkasimme Nuudelin kanssa metsätietä pitkin kun kohdalle sattui maassa lojuva koivupuomi. Herra päätti ponnistaa sen yli astetta isommalla loikalla ja täysin siihen varautumattomana lensin tietenkin lärvi edellä hevosen kaulalle. Ja toinen vain jatkoi matkaansa tyytyväisenä pärskien. "Vitsi mä hyppäsin hyvin !"...

lauantai 9. elokuuta 2014

Kuvapostaus eilisen hupsuiluista

Nonni, lomat on taas tältä erää lusittu ja paluu arkeen suoritettu. Nuudeli oli tämän viikon keskiviikkoon saakka lähes viikon päivät Clarissan hoivissa, kun itse reissasin Mikkeliin vapaita viettämään. Kaiken kaaoksen keskellä teki kyllä terää, vaikka melkoisen suuri ikävä Nuudelin luo siinä kuuden päivän aikana kasvoikin. Kaipuu on kuitenkin usein helppo valjastaa inspiraatioksi, minkä ansiosta uuden ulkoasun blogin puolelle viimein lauantaina sainkin.

Viikon aikana Clarissa puuhaili Nuutin kanssa kaikkea kivaa, ja heppa oli kuulemma tavalliseen tapaansa ollut oikein kiltti, suloinen sekä vähän tietty hölmö. Karannut tiistaina karsinastakin, ja urpoillut sitten omiaan tallin käytävällä. Lähti varmaan ruokaa etsimään, mutta törmäsikin kesken kaiken Clarissaan ja joutui kääntymään kannoillaan... :)

Nuutin palatsi.

Keskiviikkona mun oli tarkoitus tehdä Nuutin kanssa reipas paluu treeniin, vaan kuinkas sitten kävikään...? No mentiin pellolle riehumaan, tietenkin. Varustuksena ainoastaan riimu sekä hieman levinnyt naru. Aurinko laski punaisena selän taa ja ilmassa leijui vastaniitetyn heinän tuoksu. Juuri nyt mun on vaikea kuvitella mitään terapeuttisempaa - vaikka muutama paarma taas housujen läpi purikin.......

Eilen menin melko poikkeuksellisesti tallille jo aamusta, ja ohjelmassa oli edellispäivän reippailun johdosta maasta käsin puuhastelua sekä vapaavalintaista irtojuoksemista. Nuutti ravasi tasan kaksi kertaa, ensin piehtaroimaan ja toisen kerran sitten vähän myöhemmin perääni herkkujen toivossa. Tekemistämme huimista tehtävistä (lähinnä siis ihan pysähdyksiä, peruutuksia ja muuta väistämistä, sekä kumarruksen treenaamista) ei kuvaajan puuttuessa valitettavasti matskua löydy, mutta itse kamera tiiviisti kaulassa roikkuen sain yhdessä sun toisessa välissä räpsittyä ihan mukavia otoksia. Niitä siis luvassa nyt aikamoinen läjä, varautukaa... !!

"Olenpas iloinen tänään !"
Sori, oli ihan pakko.
Siinä se taas pitkän tovin ihmetteli maailman menoa. Tämän otuksen mietteistä maksaisin vaikka mansikoita.
"Äiskä mikset sä ottanu mukaan mitään syötävää tääl on jotain tämmöstä muovimöhnää vaan ja se maistuu ihan saappaalle."
"Ai sulla on karkkia siellä, oisit heti sanonut !"
Tui, mä en kestä tota naamaa !
"No varo nyt ettet tohon lässytykseen ihan tukehdu."
Kamalaa kuinka alkavat jo puiden lehdet kellastua, minne se kesä aina katoaa... ?!
"Uu namuleita !"
"Mm-mm, ihana hunajan tuoksu !"
"Nää on ihan mun lempparikarkkeja, niinku tosin kaikki muutki."
"Tahtoo lisää !"
"Heti tänne se nami tai syön sun peukun !"
"Miten niin sulla ei ole enempää karkkia ?!"
"Pidätkö nyt sen räpyläs siinä sitten niin saan kaikki maut talteen."
Tästä voisi perusteellisemmalla muokkauksella saada aika kivan.
"Katoppa äiskä kun löysin täältä tämmösen rapsutuslaitteen !"
Kun tunnit saapuivat yläkentälle, piti meidän siirtää piknikki toisaalle.
"Äiskä hei sun pusakka on täällä vähä tiellä."
"Onneks yli pääsee aina."
"Viittisitkö hei ottaa nämä risut pois mun naamalta kun siinä ihan jouten seisoskelet."
Nuudelin häntä oli paikoitellen saman näköinen kuin kun hiukset aamuisin. Muutama kaksihaarainenkin tuli vastaan.

Sen näköinen mukava parituntinen heppasen kanssa eilen ulkosalla vietettiin, lisäksi hoivasin otusta perusteellisella kumisuka -hieronnalla ja pitkällä rapsuttelutuokiolla. Nuutti on huomaavainen poika ja rapsuttaa tietenkin takaisin. Eilen se päätyi mun olkapäästä niskan kautta vasenta korvaani mupeltamaan, ja session päätyttyä mulla oli puoli naamaa ihan kuolansekaisessa olkipelletti- / hiekkamömmössä. Mutta oli se sen arvoista, ihana Nuu...

Huomenna varmaankin painellaan kentälle tai maneesiin, ehkä puomityöskentelemään, vaikka vasta kynitty suuri pelto kyllä houkuttelisi melko lailla... ! Yritän saada meille kuvaajan joku kaunis ilta, auringonlasku kun on siellä aukealla yleensä niin hieno. Mulla on selkeä visio siitä, minkälaisia kuvia haluaisin sieltä saada....... Katsotaan saadaanko onnistumaan !

Mikä tämän postauksen kuvista on teidän lempparinne?

lauantai 2. elokuuta 2014

Johan oli aikakin...

... uuden ulkoasun siis ! Tämä on taivaalla liihottavia lintusia lukuun ottamatta täysin piirrostyönä tehty kokonaisuus, minkä vuoksi jälkikään ei ole valokuvamaisen tarkkaa. Lintubrushista kiitos kuuluu tälle kaverille. Kokonaisuus on taas aika yksinkertainen, mutta believe me; näin se näyttää parhaalta. Jotenkin tähän piirrostyyliin eivät oikein taivaalle häivytetyt valokuvat istuneet. Tekstit ovat tutut yhdestä vanhasta talvibannerista, mutta olen vain niin kovin tykästynyt tuohon "iskulauseeseen". Ensimmäinen osa on Johanna Kurkelan biisistä Oothan tässä vielä huomenna, ja jälkimmäinen Tapio Rautavaaran yli 60 vuotta vanhasta Auringon lapset -kipaleesta.

Mitäs pidätte? Muutoksia saatan vielä tehdä, ja niitä voi toki myös ehdottaa, vaikka mitään suurempia tuskin rupean väsäämään. Blogin muuta ilmettä (sivupalkkia, linkkejä alasivuille jne.) muokkailen ensi viikon puolella.


Ilmoitettakoon vielä, että melko lailla kadoksissa ollut postausintoni on tekemässä paluutaan. Viikonlopun yli olen vielä reissussa, mutta sen jälkeen toivon aikaa siunaantuvan muullekin kuin työnteolle :) Keräilin jo omaan kansioonsa hieman matskua tulevia postauksia varten. Miltä kuulostaisi esimerkiksi postaus pieleen menneistä otoksista? Vastapainona niille kuvauksistamme julkisuuteen päätyville helmille voisin raottaa teille myös hieman sitä kaunistelematonta totuutta mun ja Nuudelin poseeraustaidoista, heh. Onkohan liian karua katsottavaa...?

Enempää en taas tällä erää ehdi koneella pyörimään, sillä koko paikalla oleva sukulaissakki kokoontuu juuri pihalle herkullisen mäkkiruuan pariin ! Haha, toivottavasti mulle on tällä kertaa tuotu kanahampurilainen.......... Adios !

P.S. Yritin tuloksetta etsiä tietoa siitä, onko kuvien varjostuksia mahdollista saada pois ainoastaan sivupalkin kuvista? Muissa ne näyttävät mielestäni ihan kivalta. Mikäli joku siis tietää vastauksen tai peräti neuvon tämän toteuttamiseen ja on halukas nerouttaan jakamaan niin olisin enemmän kuin kiitollinen !

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Viime viikon aurinkoiset tuuppailut ja muuta höpinää

Täällä taas. Viime viikon loppu meni sukuloidessa, ja sen jälkeen olenkin talleilulta jääneen vapaa-aikani kuluttanut kaiken maailman "ylimääräisiä" pikkujuttuja järjestellen. Ehkä kaikki kohta helpottaa, oma olo on ainakin taas vähän parempi. Nuudeli on tehnyt hommia melko normaalisti, ja liikkunut (kop, kop, kop...) ihan hyvin. Usvakin palaili tällä viikolla laidunlomaltaan ja sai eilen kraniokäsittelyn, eli päästään senkin kanssa taas treenin makuun.

Viime viikon torstaina saatiin pitkästä aikaa kuvamateriaalia meidän erittäin vakavasti otettavista tuuppailuista, kun Sofia saapui kameran kanssa paikalle. Oli aivan ihana ilma; todella lämmin, muttei kuitenkaan painostava. Tehtiin töitä melko lailla kunnolla (niitä pieniä hetkittäisiä lopahduksia lukuunottamatta, hehe, kuskin istunta ei meinannut riittää.....), ja Nuutti oli pitkästä aikaa hikinen muualtakin kuin satulan sekä vyön alta. Score ! Yleensä heppanen ei juuri hikoile, koska ratsastaja hoitaa sen hänen puolestaan.

Olen vahingossa raahannut kaikki ratsastushanskani kotiin niin piti mennä ilman. Oli ihan kamalaa.

Joskus ehkä vajaat parisen viikkoa sitten Nuutti liikkui yhtenä päivänä todella kummallisesti. Olin kranioinut hepan muutamaa päivää aiemmin, joten kopeloin kaikki paikat läpi vähän pintapuolisesti. Mitään merkittävää en löytänyt ja koska selkeää epäpuhtauttakaan ei liikkeessä ollut, neuvoi Pekka tsekkaamaan sekä oikean että vasemman leveän selkälihaksen. Etenkin sen kainaloon tulevan pään hän käski käsittelemään oikein kunnolla. Tein työtä käskettyä, ja seuraavalla kerralla Nuudeli liikkui taas normaalisti. Se on varmaan ottanut laitumella hieman osumaa (siitä kielivät lukuisat taisteluarvet ympäri kehoa, heh...) tai vaihtoehtoisesti kiusannut muita, joutunut tekemään erilaisia väistöliikkeitä (se on aika ninja, näkisittepä välillä...) ja esimerkiksi liukastunut. Onhan tuossa laumaelämisessä omat riskinsä, mutta ehkä se hevosen onni on riskin arvoinen.

Nuuskuli kamuleidensa kanssa sunnuntaina, kun Sofia kävi hakemassa pojan sisään.

Päätin kuitenkin tällä viikolla siirtää Nuutin laitumelta tarhaan ihan siitä syystä, että se on sisälle lepäämään päästyään ollut huomattavasti energisempi ja tätä kautta luonnollisesti miellyttävämpi ratsastaa. Lisäksi laitumet alkavat olemaan melko kuivassa kunnossa, joten syötävää on niukasti. Näin ollen suuressa laumassa syntyy helpommin kahnauksia ja myös ötökät tuntuvat muuttuvan suuremmaksi ärsykkeeksi. Nuutti ei normaalisti juuri moisista kiusankappaleista piittaa, mutta nyt se on ollut joka päivä laitumen portilla vastassa ja hikisenä potkinut paarmoja kimpustaan. Otus on ollut silminnähden onnellinen päästessään tallin viileyteen nukkumaan.

Yhtenä päivänä se makoili karsinassaan aivan reporankana. Ilman korvien liikkeitä olisin voinut luulla sen kuolleen niille sijoilleen, sillä silmät pysyivät visusti kiinni huhuiluistani huolimatta. Hetken aikaa se siellä pötkötteli, kannoin varusteet karsinalle ja harmittelin puhelimesta loppunutta akkua, kunnes huomasin pörröisen pään kurkkivan kaltereiden välistä. Taisi olla melkoiset power napit, kun virtaa riitti maneesissa vaikka muille jakaa.

Miten suorastaan tyhjästä voikin saada näin paljon tekstiä? Säästän teitä hieman, ja kertoilen meidän loppuviikon treeneistä ihan pikaisesti. Nuutti oli pääosin aika mukavalla tuulella, se pysyi hyvällä tuntumalla ja runsaan verkkailun jälkeen rupesivat jalatkin liikkumaan. Suurimpana ongelmana oli se, että isompaa liikettä hakiessani oma istuntani ei riittänyt pitämään pakettia kasassa niin hyvin, ja Nuutti tuppasi valahtamaan hieman kiireiseksi. Onneksi näitäkin hetkiä saatiin melko hyvin nopeilla siirtymisillä korjattua. Heti kun tunsin Nuutin esimerkiksi ravissa lipeävän, otin sen takaisin, siirsin käyntiin, ja taas nopeasti takaisin uuteen, hyvään raviin. Onnistuneet pätkät kasvattivat pituuttaan, ja lopettamaan päästiin oikein hyvillä mielin.

Melkoinen ralliponi.
Tässä vaiheessa Nuudeli alkoi kantamaan paremmin suurta rintakoriaan.
"No voi äiskä kuule, on kai mun helpompi kulkea kun lopetit sen röhnöttämisen."

Vielä yksi positiivinen juttu muuten tähän loppuun: meidän kengittäjämme kävi tuossa ööh... reilu viikko sitten (?) tallillamme kenkäämässä pari hevosta ja katsoi pyynnöstäni Nuutin sädemädän tilanteen. Se on mun mielestä mennyt hieman paremmaksi, mutta halusin nyt ihan perusteellisen mielipiteen taatusti asiansa osaavalta ammattilaiselta. Kengittäjän kommentti oli, että ei tuo paha ole. Ruman näköistä, mutta huonokuntoisin alue on onneksi säteen keskellä, eikä mene sen syvemmälle. Pitkälti saadaan pidettyä kurissa ihan vain oikealla kengitysvälillä, ja voin kuulemma nukkua yöni rauhassa :) Hienoa, että edes jonkun suhteen !

"Kattokaa nyt mitä toi puuhaa. Ei oo ihan kaikki nappulat oikeilla paikoillaan."
"Ja mä en näe tässä mitään hauskaa joten lopettakaa se nauraminen."
"Turhaan sössötät siinä senkin apina."
"En anna sulle ikinä anteeks. Paitsi jos sulla on mulle jotain herkkua, vaikka porkkanaa. Tosi paljon porkkanaa."

Kaikista postauksen kuvista suuret kiitokset Sofialle, joka loikki ympäri kenttää parempien kuvauspaikkojen perässä ;) Yritetään sopia mahdollisimman pian jotain kuvauspäivää peltomaisemissa ja lisäksi suunnitteilla on yksi toinenkin kiva juttunen. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin, oikein hyvää pikkulauantain jatkoa kaikille !

torstai 17. heinäkuuta 2014

Life is good, but horses make it better

Hevoset ovat aina olleet suuri osa mua. Naperosta lähtien olen roikkunut tallilla äitini mukana, ja häärännyt hänen kannoillaan minkä ehtinyt. En muista koskaan miettineeni haluanko harrastaa ratsastusta, sillä hevoset ovat olleet osa jokapäiväistä elämääni jo kauan ennen kuin sitä itse edes tajusin. Ne ovat toimineet pakoreittinä päälle kaatuvan arjen keskeltä, ja auttaneet jaksamaan läpi elämän vuoristoradan.

Mun elämä onkin kuluneina viikkoina (tai oikeastaan kuukausina) ollut myllerryksessä enemmän kuin koskaan, ja juuri kun se pahin tuntuu laantuneen, tajuaakin kaiken olevan vasta aluillaan. Kuviot ovat menneet niin sekaviksi, etten osaa enää muuta kuin istua ja odottaa. Katsoa mitä tuleman pitää. En jaksa väsyttää itseäni murehtimalla sitä, mitä olen menettänyt, sillä mun elämässä on kuitenkin edelleen myös todella paljon hyvää. Välillä sitä on vaikea huomata tai muistaa, mutta koskaan asiat eivät ole ainoastaan huonosti.

Instagram matskua, sitä löytyy lisää täältä: idasusannna.

Eilenkin tunsin Nuuttia ilta-auringossa syötellessäni itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi. Kaikki murheet olivat unohtuneet taka-alalle ja päällimmäisenä mielessä oli vain kiitollisuus. Mulla on hieno hevonen ja olen todella etuoikeutettu, kun saan päivittäin näin upeiden eläinten parissa toimia. Parempaa terapiaa ei olekaan.

Mitä hevoset teille merkitsevät?

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kisapäivä !

Hui, milloinkohan mä olen viimeksi kisapostausta raapustellut... ?! Varmaan suunnilleen ikuisuus sitten. Mun osalta paluu radoille on kuitenkin nyt suoritettu, kenenkäs muun kuin ihanan Usviksen kanssa. Eilen oli meidän ensimmäiset yhteiset kisat. Luokkana helppo C tutustumisluokan kouluohjelma lyhyellä radalla.


Herätyskello soi aamulla ennen kuutta, ja tallille saavuin hyvissä ajoin seiskan pintaan. Vihaan kiirettä, joten aikataulun olin laskenut kaikkea muuta kuin tiukaksi. Lastaukseenkin varasin mahdollisten ongelmien vuoksi yli puoli tuntia, mutta Usvis yllätti meidät totaalisesti ja käveli mun perässä sisään ihan muutamassa minuutissa. Pari kertaa se pysähtyi lastaussillalle katselemaan, mutta pakittelusta ei ollut tietoakaan. Hieno tamma !

"Mikäs täällä herkutellessa !"
Pakollinen tilannepäivitys Facebookin puolelle, hehe. Tarkennuksesta päätellen Linda tosin taisi havitella kuvaa taustalla näkyvästä tallirakennuksesta, ja mä vaan satuin seisomaan tiellä.....

Matkaan päästiin huomattavasti suunniteltua aikaisemmin, ja ABC:n kautta koukattuamme olimme kisapaikalla lähes kolme varttia etuajassa. Saatiin heppa-autolle hyvä, varjoisa paikka, joten Usvis pystyi seisoskelemaan siellä maailman menoa avonaisesta tavaratilan luukusta katsellen. Ennen hevosen ulos lastaamista käytiin Lindan kanssa maksamassa lähtömaksu ja tsekkaamassa verkkamaneesi sekä ulkokentällä oleva rata.

Ihan kamalasti ei ollut liikennettä.
Kamera on edelleenkin sitä mieltä, että muhun ei kannata tarkentaa.
Perillä ja auto parkissa. Ovesta ulos hypätessäni sain pistävän vastaanoton itseni korkuisilta nokkosilta.....
Kisakenttä ja aika bueno sää.
Perus meininki kun Usvaakin hävettää niin, että pitää heinäkaukaloon piiloutua... ;)
Viime hetken kiillotukset.

Tilanteen (lämpimän ilman vuoksi melko lailla painostavan kuuma maneesi sekä kentän raskas pohja) huomioon ottaen päätin ponisen jaksamista silmällä pitäen suorittaa melko lyhyen verkan. Ensin vähän pidempänä ravia ja laukkaa, sitten vähän pakettia kasaan, laukannostoja ja siirtymisiä. Tuntuipa muuten hassulta ratsastaa noin pienessä maneesissa, kun on kotona tottunut haahuilemaan puolet suuremmassa. Jossa sielläkin suurin osa ratsukoista sentään noudattaa liikennesääntöjä... Tiedättehän, oikealta ohi ja sitä rataa...? Eilisessä verkassa vallitsi ajoittain ihan viidakon lait, eikä meininkiä valvova (mieluiten mahdollisimman tiukka ja kovaääninen) henkilö olisi ollut lainkaan pahitteeksi.



Ulkona sai radalla olevan ratsukon lisäksi olla seuraavana valmistautuvat ratsukot. Usva tuntui kentällä hieman nuupahtavan, minkä suurimmin uskoin juontavan juurensa tuohon merkittävästi työläämpään pohjaan. Itse rata oli onneksi pääosin hieman tiiviimpi, mutta toisessa päädyssä oikaisin ihan tarkoituksellisesti pahimman, alas viettävän "kyntömaan" välttääkseni. Ennen sisäänratsastusta herättelin Usvista nopeilla siirtymisillä käynnin ja ravin välillä.

Kotona nenän paikka on jo aika hyvin löytynyt ylempää, ja verkassakin saatiin ok pätkää. Kentällä poni pääsi välillä valahtamaan vähän turhan matalaksi.

Radalla Usva käyttäytyi tosi hienosti. Se on varsin fiksu nuori hevonen, eikä sillä ole tapana hölmöillä omiaan, mutta jännittyessään se kuulemma saattaa ns. käpertyä kuoreensa ja kuuroutua hieman. Valkoisten aitojen sisäpuolelle painellessamme heppanen jäi aavistuksen hitaaksi ja painui tosiaan ajoittain liian alas edestä, mutta ohjelman edetessä Usvis kuitenkin hieman rentoutui. Meidän tapauksessamme rentous toi mukanaan pyörivämmän laukan sekä nopeamman reagoinnin, ja tämän ansiosta saimmekin viimeisestä laukkaympyrästä sekä raviin siirtymästä papereihin numeron 7 ("täsmällinen, tahdikas"), ja siirtymisesti keskikäyntiin samaten 7 ("kaunis käynti").


Kaiken kaikkiaan numerot ovat sijoittuneet välille 5-7. Ainoa 5 tuli myöhästyneestä laukannostosta tuomarin edessä. Luulin valmistelleeni, mutta pitää seuraavalla kerralla olla vieläkin huolellisempi ;) Kaikki tulee helpottumaan kunhan saadaan lisää ratoja alle, sillä täsmällisyyttä, aktiivisia takajalkoja ja pyörivää laukkaa on jo kotosalla havaittavissa useimmiten ihan runsaastikin. Tällä hetkellä meiltä puuttuu vielä rutiini, mutta perus siistiin suoritukseen pääsimme silti. Siihen olen erittäin tyytyväinen. Loppukommentti: "Mukavasti liikkuva hevonen ja siisti suoritus. Ajoittain painuu liian matalaksi edestä ja laukassa kaipaa vielä voimaa kantaa itsensä, nyt hieman pitkänä ja etupainoisena. Tsemppiä treeniin !", ja sehän on juurikin näin :) Tulokseksi saimme 61,4%, jolla voitimme ennen kaikkea itsemme. Tästä on todella hyvä jatkaa kohti seuraavia karkeloita... !





Radalta poistuttuamme käytiin maneesissa keventelemässä muutama kierros ja mä totesin siinä hiekkaa nieleskellessäni, että kannattaa varmaan seuraavaksi ratsastaa suu kiinni. Wiknerillä kun ei kenttä pölyä lainkaan, niin siellä voi ihan kaikessa rauhassa viilettää leipäläpi ammollaan, heh. Maneesista suunnattiin autolle heittämään satula selästä ja lähdettiin käymään rantsussa. Kisapaikalla kun oli mahdollisuus uittaa / kahluuttaa, niin tottahan me tämä mahdollisuus hyödynnettiin !






"Oonks mä nyt hieno?"

Hups... sori Timppa !

"Meinataaks me kauanki täs hinkkaa?"
"Mul on nälkä eikä tääl oo mitään syötävää."

Aikamme rannassa rällättyämme (sekä Lindan kengille hiekkakuorrutteen annettuamme) palattiin autolle, pakkattiin kamat plus poniini, ja lähdettiin hyvillä mielin kotimatkalle. Mä olen Usvasta kaikin puolin ihan tavattoman ylpeä !

Superi poni
Lähes valmiita kotimatkalle, mutta...
... ponsku oli tullessamme nassuttanut napaansa kaikki heinät, joten piti omin kätösin nyhtää sille vähän evästä paluumatkallekin !

Kaikista kuvista suuret kiitokset super hoitajallemme Lindalle, ja mukavista kisoista tunnustus järjestäjille ! Usvanen saa nyt jäädä viikoksi lomailemaan, minkä jälkeen käydään seuraavia kisoja katselemaan... ;) Vielä kun saataisiin Nuuttikin radalle, niin kaikki olisi enemmän kuin mainiosti. Yritän ehtiä sen huomenna taas kranioimaan (sekä tarvittaessa myös iilaroimaan...), ja palailen kuulumisten kanssa vähän myöhemmin.

Näitä päiviä ehdottomasti lisää

Mitenkäs ovat teidän kilpailunne viime aikoina sujuneet, ja meinaatteko vielä tällä kaudella radoille painella?