keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Sun is shining and so are you

Nuutin vapaapäivän ohjelmaan kuului kävelylenkki metsätiellä sekä voikukkien napostelu tallin pihalla. Mokoma tahvo vei meikäläistä pitkin pöpelikköjä ihan 6-0. Melko hektisen päivän päätteeksi olisin toivonut narun päähän pässin sijasta jotakin vähän vähemmän jääräpäistä, mutta no... ainakin haba kasvoi niin että kohina vain kuului. Tämän lisäksi päässäni soi aivan taukoamatta ensimmäisen kerran henkkamaukan mainoksessa kuulemani Axwell Λ Ingrosson Sun is shining ja yhtäkkiä tajusin, että kohta ihan oikeasti on kesä. Lämpömittarin 17 plusastetta nauroivat räkäisesti kun ylipukeutuneena seisoin keskellä paahdetta ja hikoilin kuin pieni sika. Ihan kamalaa vai kamalan ihanaa? Taidan kallistua jälkimmäiseen - onhan näitä kelejä jo odotettukin... !

Palas hölmö, © Sofia Forsblom.

Mitkä biisit tuovat teidän mieleenne pitkän, kuuman kesän?
Yritän koota autoon kesäistä soittolistaa, enkä olisi lainkaan pahoillani mikäli vähän heittelisitte ehdotuksilla !

tiistai 19. toukokuuta 2015

Pieniä esteitä, suuria tunteita

Estekalusto on viimein kärrätty maneesista kentän laidalle ja Nuutin kanssa päästiin tänään jatkamaan siitä, mihin toissapäivänä jäätiin. Yhtälöön siis lisättiin sokeripalaristikon lisäksi toinen este. Ihan huikea este olikin, korkeimmillaan varmasti ainakin 50cm ! Se on metristä jo puolikas. Nuutti oli vähän sitä mieltä, että justiinsa joo... tuokaa mulle nyt hyvänen aika sentään niitä kunnon esteitä, mutta kyllä se ihan iloisin mielin kaiken ahmi. Loppukäyntien aikana lupasin hepalle, että kesällä hypätään säännöllisesti. Tai ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti, huomattavasti useammin kuin tähän mennessä. Siis ihan oikeasti hypätään, eikä vain rämmitä yhtä maahan kaivettua kavalettia silloin tällöin. Ts. otetaan mukaan vähän enemmän ajatusta ja jonkinnäköistä tavoitteellisuutta. Aadakin jo lupautui meitä joku kerta koutsimaan, hii, en malta odottaa... !

Karvalanttu niin mielissään.
"Hei kattokaa kaikki, mä pääsen taas hyppäämään !"
"Hei ei mitään koulunysvää nyt yhtään... !"
"Pidä vaa kii ni mä hoidan tän äiskä". Homman nimi oli pituushalkaisijalla oleva yhden laukan sarja, johon käännyttiin vuoroin oikealta, vuoroin vasemmalta.
"Ota iisisti nyt !"
"Whii, vaan jotku nössöt kuuntelee pidätteitä !"
Tässä välissä sarjan väliä vähän pidennettiin.
Syöksyvä tappitassu.
Epätarkka kuva, mutta tässä alettiin pääsemään vauhtiin ! Siis you know, samalle kartalle.

Jouduimme lopettamaan vähän kesken kaiken kun tunnit olivat alkamaisillaan, mutta seuraavalla kerralla sitten lisää. Toivottavasti mahdollisimman pian ! Nuutin kanssa tämä puuha vain on niiin kivaa. Ihan parasta. Nuutin kanssa kaikki on parasta. Koska se on paras. Mun maailman paras - aina, ikuisesti, ja vielä senkin jälkeen. En tiedä saatoitteko jo rivien välistä lukea, mutta fiilis on tällä hetkellä aiivan huipussaan.

Erittäin imarteleva asento, mutta hei ! Sentään häntä näyttää paksulta... ;)
Ada, Nuutin fanclubin innokas jäsen heti tilaisuuden tullen kimpussa.

Nämä yllä olevat kuvat otin samalla kun seisoin kentän laidalla kuvaamassa siskoni tuntia. Hekin hyppäsivät - joskaan eivät ihan jokaisella mahdollisella kerralla.....

Sieltä sitä tullaan kuin leppäsen keihäs, hehe. Ei sattunut, eli ei muuta kuin takaisin satulaan ja menovaihde silmään !

P.S. Mun puolesta Viro saisi voittaa tämän vuoden Euroviisulit. Ihana biisi, niisk. Onko teillä suosikkeja?

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Tallireissu kuvina

Kuvasin teille tämän päivän talleiluista pienen kuvapostauksen, joten enempiä selittelemättä... kuvat puhukoon puolestaan !

Tallin pihassa. Suunnitelmista poiketen visiitti venähti iltaselle.
Ihana auringonpaiste katosi juuri pilvien taakse.
Nuutti sanoo moi.
Kaappi ehkä kaipaisi vähän siivousta taas... Turhaa tavaraa on varman aika kasa, mutta nuo hyllyt ovat kyllä olleet notkolla jo ennen kuin me paikan päälle muutimme.
Soossi ahkerana iltaruokkimassa. Nuutti odottaa kilttinä poikana ihan hipihiljaa vaikka muut mekastavat.
Tyytyväinen poika. Heinämäärä näyttää pieneltä kun on vielä tiiviissä siivuissa, mutta taitaa tuossa melkein paali olla. Ihanaa !
Karvaa lähtee edelleen. Voisko joku kertoo miten mun sormet ei aina kuvissa näyttäis noin hölmöltä...?
Erään kaverini mieleen Nuutin jalat kuulemma tuovat pirtelön :D
Sädemädän tilanne: parempi.
Laiskana päätin tänään ratsastaa riimulla ja ilman satulaa.
Nuutin onnen päivät: vihreää myös iltaruokinnalla !
Toinen aivan intona. Harmistus oli suuri kun pitikin kävellä ohi.
Ennen hommiin lähtöä Nuutti kuitenkin pysähtyi avittamaan Sofiaa lattian siistimisessä. Kuka sitä luutia kaipailee kun on näin tehokas imuri !
"Äiti kato toi läski kääpiö yrittää tulla tuolta alta."
Komistuksena.
Ratsastuspaikaksi valikoitui yläkenttä ja kappas ! Pari sokeripalaa sekä puomeja. Pakkohan niitä oli hyödyntää... ;)
Pieni apulainen tarkkana: "nää puomit on kyllä äiskä ihan vinksin vonksin !".
Ja seuraavassa hetkessä: "kasaa sielä vaan ihan keskenäs, mä oon nyt ruokatauolla"...
Tadaa, siinä se komeilee !
"Hyvä äiskä, nyt hypätään !!"
"Mut missä ne loput esteet on? Ne oikeet esteet, mille siirrytään sit ku on lämmitelty näillä onnettomilla?"
"Haloo äiti, mä en nää niitä missään !"
Sillä raksuttaa edelleen...
Nuutin söpö pyörre.
Kulmassa vaani pieniä hevosia syövä kartiokansa.
"Te ootte ihan rumia !"

Ratsastuksista ei ole valitettavasti ole materiaalia, mutta kerron niistä pikaisesti muutamalla sanalla. Meillä oli ihan huisin hauskaa. Nuutti liikkui alusta saakka niin isosti, etten meinannut pysyä kyydissä ollenkaan ja joka kerta ristikolle kääntäessäni se riemastui kahta kovemmin. Lopuksi kun annoin hepalle ravissa pitkät ohjat, päätti se omatoimisesti nostaa laukan ja viilettää tukka putkella esteelle. Hän kun halusi vielä kerran hypätä.

"Joo en mä ois halunnu lopettaa ikinä !"
"Vähän jos karkkia nyt saisin niin ois kyllä kiva. Sit suostun ehkä seuraavallaki kerral lopettaa."
Se on harja se. Karsinassa odottavasta heinäkasasta huolimatta suoritettiin loppusiistimiset tavalliseen tapaan ulkosalla.
Kukkaset vetäytymässä unille.
"Ihan sama, hyvältä ne maistuu nukkuvinaki."
Tämä näky on jotenkin aina niin mieltä rauhoittava.
Ja omassa mökissä mielipuuha jatkuu.
Sitten ei muuta kuin kamat kasaan...
... ja kaurat niitä odottavalle.
Sekä bonuksena vielä muutama porkkana. Taaitaa muuten olla päivän onnistunein kuva.
Valmis, sitten kotiin nukkumaan.

Mitä piditte tällaisesta postauksesta?
Kehitysideoita otetaan vastaan enemmän kuin mieluusti !