tiistai 15. huhtikuuta 2014

Excitement !

Otsikko oikeastaan jo kaiken oleellisen kertookin, mutta höpötellään toki hieman enemmänkin kun täällä kerran ollaan ! Mitäs sitä onkaan nyt sitten viime perjantain tapahtunut...? Hmm no sunnuntaina meillä ainakin oli "koulupäivä". Hevosten käsittelyn sijaan keskityimme jälleen teoriaan ja kävimme läpi pään luiden otteita toisiamme räpläämällä.

Tältä näyttivät opiskelut sunnuntaina.

Ensimmäiset kerrat nousin hierontapöydälle hieman vastentahtoisesti, sillä pään luiden avaaminen jostakin syystä hieman karmii mua. "Kauhutarinat" kieliluun avaamisesta olivat myllänneet mun päässä siitä saakka, kun ensimmäisen kerran yhden sellaisen kuulin. Kauhutarinat lainausmerkeissä siksi, että avaamisestahan ei siis minkäänlaista kipua tms. aiheudu, mutta uhrin (lue: avattavan) reaktio saattaa olla melko mielenkiintoinen ! Pekka nimittäin on kertonut, että kieliluun avaaminen saattaa saada ihmisen esimerkiksi todella puheliaaksi, suorastaan hallitsemattoman puheliaaksi. Linda suostui tämän otteen osalta kopeloitavaksi (me muut emme !), ja siinä sitten ensimmäsenä testaajana sormia viritellessäni Pekka näytti toisen käden oikean paikan mun omalla kieliluulla. Lindan kaulalla otetta hakiessani rupesin yhtäkkiä nauramaan ihan hulluna. Vedet vaan valu silmistä, enkä kyennyt millään lopettamaan. Se oli samalla sekä pelottavaa, että erittäin vapauttavaa ! Kun viimein sain itseni rauhoittumaan, oli olo ihan hölmistynyt. Hekotus loppui kuin seinään. Ja ei sitten muuta kuin sen Lindan kieliluun kimppuun ! Hetkeä myöhemmin hihitettiin kumpikin hysteerisinä öh... jollekin tosi hauskalle varmaan..........

Tuntuu melko hassulta ajatella, että muutamalla pienellä kosketuksella on oikeasti noin suuri voima. Ihmisiltä se aito reaktio voi vielä olla huomattavasti vaikeampi saada, sillä me osaamme peitellä tuntemuksiamme. Hevoset puolestaan ovat käsittelijälleen tavattoman rehellisiä, minkä vuoksi niiden hoitaminen mua juurikin niin äärettömästi kiehtoo. Niiltä ei voi kysyä "miltä tuntuu?", mutta ne kyllä ilmeillään sekä eleillään kertovat tavattoman paljon.

Alvari kranioitavana pari viikkoa sitten.

Ensi kerralla on luvassa jälleen hevosten käsittelyä, ja tulemme luultavasti perus hoidon lisäksi katsomaan niitä myös liikkeessä. Kranion lisäksi päätettiin sunnuntaina Lindan kanssa hommata vähän lisäystä meidän opintoihin, ja toisenlaisen hoitomenetelmän opettelu aloitetaan tässä samalla ihan parin viikon kuluessa. Niin siistiä !! Vähän kyllä jännittää, sillä ensi töikseni mun täytyy voittaa eräs pienoinen pelko. Tai ällötystila, miten sen nyt ottaa. Tästä kuitenkin kertoilen lisää hieman myöhemmin !

Entäs sitten Nuutin kuulumiset? Pikaisesti niitä vielä tähän loppuun. Lauantaina heppa oli vähän löysä sekä työläs ratsastaa, minkä uskon ainakin osittain johtuvan siitä, että sen karsinaan oli taas kipattu pellettejä... Mehän tallin omistajan kanssa tosiaan sovimme, että Nuutille kärrätään nyt (ainakin väliaikaisesti) hajonnutta kuiviketta muiden hevosten karsinoista, mutta info ei ilmeisesti aina kulje ihan kuten sen toivoisi. Kirjoitin nyt hevosen karsinan oveen melko napakan ohjeistuksen ("HUOM ! Ei pellettejä karsinaan - syö ne !!!"), joten toivon todella että tämä oli ihan viimeinen kerta kun hevonen saa papanoilla herkutella.

"Mitä ! Minä mitään oo syöny ! Muutaman ehkä maistoin......"

Sunnuntaina Nuudelilla oli vapaapäivä hoitajansa kanssa, ja eilen ratsastin hevosen yläkentällä. Se oli aluksi kuin ihka oikea keitetty nuudeli; pitkä, löysä ja luikahtamassa aina sinne minne ei pitänyt. Muutaman kerran olin todella lähellä menettää malttini, sillä heppa kiskoi mua ympäriinsä kuin märkää sukkaa. Piti aina välillä ottaa käyntiin, laskea kymmeneen, rapsutella hevosta yhdestäkin onnistuneesta askeleesta ja kasata itsensä paremmaksi ratsastajaksi. Yhteinen sävel alkoi onneksi vähitellen löytyä, ja lopettamaan päästiin ihan hyvällä fiiliksellä.

Tänään olikin alla sitten aivan eri valtakunnan hevonen ! Niin kevyt ja yhteistyöhaluinen. Laukat pyörivät, ja ravi oli tahdikasta sekä paikoitellen ihan mukavan ilmavaakin. Jonna oli kameran kanssa mukana, joten kuviakin saatiin. Käyn kansion huolellisemmin läpi vähän paremmalla ajalla ja laittelen tänne ehkä lisää otoksia myöhemmin, mutta tässä nyt yksi maistiainen.

Kyllä mulla on aivan mahtava heppa, ei voi muuta sanoa.

Loppuviikko pitää sisällään... ulkoasutilausten väsäämistä, itsenäistä opiskelua (sekä käytännön että teorian parissa), sekä toivon mukaan aurinkoisia treenipäiviä. Pääsiäistä lähden viettämään serkkujen luo Mikkeliin, joten viikonlopun Nuutti saa pääosin hengailla vain. Toivottavasti sää suosii :) Hyvää viikon jatkoa kaikille !

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Maailman mahtavin avaruusmato

Tänään oli sadepäivä. Mun olisi tehnyt mieli linnoittautua neljän seinän sisään ja pistää Modern Family sekä popcorn -kone pyörimään, mutta reippaana heppatyttönä ("yhyy miks tääl sataa" -nurinan säestämänä...) suuntasin iltapäivästä kulkuni suoraan rakkaan Nuudelin luo. Maneesiin ei päästy, joten päädyttiin hepan kanssa yläkentälle. Se oli lanattu ja pienen kosteuden ansiosta varsin hyvässä kunnossa. Alakenttää tuntuu Nuutti usein sateella hieman varovan, tiedä sitten meneekö ehkä hieman liukkaaksi...?

Söpöliini odottamassa hommiin lähtöä toukkapuku päällä ja uudet popot jalassa.

Sanalla sanoen Nuutti oli tänään ihan mahtava. Niin mahtava, että mun oli todella vaikea ratsastaessani pitää naama peruslukemilla. Teki mieli vain virnuilla idiootin lailla ja huutaa koko maailmalle kuinka upea hevonen mulla onkaan. Se liikkui hirmu hyvin heti ensimmäisistä laukoista lähtien, kantoi itsensä takajaloillaan ja oli aivan pumpulia edestä.

Alkuverkkalaukkaa.
Näytän vähän siltä ku oisin just juossu seinää päin mut sentään taisin välillä itekki keskittyä.
Meinaan törkeesti syyttää mun takkia tosta istunnasta. Koska vikahan ei missään nimessä voi olla itse ratsastajassa.

Mä en millään osaa pukea sanoiksi ratsastuksesta jääneitä fiiliksiä, ne olivat niin huikeat. Mä olin yhtä hymyä, ja heppakin näytti sateesta huolimatta maailman tyytyväisimmältä pikku oliolta :) Hommia tehtiin tänään varmaan korkeintaan 15 minuuttia (runsaiden alku- ja loppukäyntien lisäksi siis tietenkin), mutta mä en yksinkertaisesti nähnyt tarvetta tuupata enempää. Mä en halunnut rikkoa sitä ihanaa kuplaa, jonka sisällä me oltiin.


Tästä on hyvä huomenna jatkaa :) Pitää yrittää taas joku päivä saada tänne vähän järkevämpää "treenianalyysiä" kun meni tämä nyt näin pikaiseksi hehkutukseksi, vaan minkäs teet kun heppa on niin valtavan hieno ! Kaikista postauksen kuvista suuret kiitokset siskolleni Jonnalle.

Höpsöt.

Toivon mukaan teillä muillakin on ollut loistava perjantai, oikein hyvää viikonloppua kaikille !

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Nuudeli kevätfiilareissa

Tänään olisin voinut luulla piteleväni narun päässä ennemmin nuorta oria vieraan ympäristön hälinässä, kuin 17 vuotta elämää nähnyttä Nuudeliduudelia kotitallin kentällä. Tuntuvat nämä tuuliset kelit tekevän yhdestä jos toisestakin kaviokkaasta hieman tavallista ärhäkämmän menijän. Vanhalla ukkelilla piisasi virtaa vaikka muille jakaa ja olenpa ihan tyytyväinen että päätin tänään "rennon maastolenkin" sijaan viedä Nuutin yläkentälle juoksentelemaan. Siellä se karvaformula sitten paineli häntä töttöröllä, pukitellen ja puhisten. Ja voi mitä liikettä se välillä esitteli ! Eipä voinut kuin ihailla.

Katsokaa ! Piehtarointipaikkaa etsiessään Nuudeli käveli niin kuin normaalit hevoset konsanaan, ei passista tietoakaan !
"Katsos äiskä löysin tämmösen tosi herkullisen risun !"
Patukkamies. Mutta hei se on ihan oikeasti laihtunut vähän ! Asetusten puolesta vain tietenkin onnistuivat nämä plösökkäkuvat.
"Mä oon kyllä nyt niin villillä tuulella että pidä äiskä vaan pipostas kiinni !"
"Tääl näkyy vaiks mitä jännää !"
"Mä meen niin kovaa ettei sun antiikkinen kamera edes pysy perässä !"
Beibifeissi.
"No en muuten ole ! Mä oon sentään tallin karskein jäppinen."

Lopuksi Nuudeli (omasta mielestä tarpeeksi juostuaan) tuli mun luokse, työnsi päänsä syliin ja sanoi "hörh". Ehkä se kerjäsi herkkua tai kenties päästi moisen äännähdyksen ihan vahingossa, mutta mä en silti voinut olla pakahtumatta onnesta. Pieni suloinen hörähdyksenpoikanen tyytyväiseltä hevoselta. Nämä pienet suuret (tulkinnanvaraisetkin) hetket ovat niitä kaikista hienoimpia.

Siinä me sitten hyvä tovi halailtiin, Nuutti puhalteli lämmintä ilmaa mun kohmeisille käsille ja mä kuiskuttelin sen korvaan kuinka käsittämättömän ylpeä mä siitä joka päivä olenkaan. Jos mä olisin saanut päättää, se hetki ei olisi loppunut koskaan. Nuudeli kuitenkin saattoi olla tyytyväinen saatuaan tuulenpuuskan pudottamasta oksasta tekosyyn säpsähtää kauemmas... ;)


Riekkulikuvia tuli tänään valitettavan vähän, vaikka Nuudeli ihan antaumuksella juoksentelikin. Pitää ottaa vaikka ensi viikolla uusiksi, ja yrittää sitten löytää paremmat kuvauspaikat sekä asetukset. Mikä kuvista on teidän lempparinne?

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Tampereen hevosmessut 2014

Viime vuonna kyseiset messut jäivät multa välistä, mutta tällä kertaa pääsin kuin pääsinkin paikalle. Lindan kanssa suunnattiin eilen kahdeksan jälkeen auton nokka kohti Tamperetta ja parisen tuntia myöhemmin parkkeerattiin itsemme messuhallin pihaan. Väkeä näytti pyrkivän paikalle melko runsaasti, vaikkakin sunnuntai oli kuulemma kahdesta päivästä se rauhallisempi.

Ohjelmaa oli kummassakin messuhallissa todella runsaasti, samoin kuin näyttelleasettajiakin. Paljon näkyi myös hyviä tarjouksia, ja pariin(kymmeneen...) otteeseen tunsin rahan oikein polttelevan lompakossa. Onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni, eikä mukaan tarttunut mitään "turhaa" (vaikka siis eihän esim. satulahuovat ikinä oo turhia...). Kuvia tuli taas napsittua melko runsaasti, joten niitä seuraavaksi !

Terhi Stegarsin kouluratsastusklinikka, Nina Dunder & Ramses XII.
Katariina Wolin & Mallendina.
Pitäskö hankkii tommonen kypärä !
Täysii !
Kiva toi tukka, Nuudeli vois ottaa siitä puolet.
Ja täysii toiseen suuntaan !
Tää oli niin lutunen !
Näitä ei harmittavasti ehditty näkemään tositoimissa :(

Agrimarket areenan tapahtumista ehdimme näkemään Terhi Stegarsin klinikan lopun, Raviliigan viestirallin, sekä osan Suomenratsut ry:n jalostusorinäytöksestä. Tässä välissä käytiin pällistelemässä Hevoset&Ratsastus -lehden ständillä, ostamassa kolmella eurolla onnettoman kokoiset pehmikset ja kiertelemässä ympäriinsä. Katsomoon palattiin siinä vaiheessa kun esteratsastus starttasi. Välillä aina mietin, että no eihän tää 400d yhtään hullumpi kamerakaveri ole, mutta kyllä tänään taas meinasi siinä kuvatessa ihan itku päästä. Harvassa olivat ne liikekuvat, jotka julkaisukelpoisten joukkoon pääsivät........

Ennen Agrimarket Tammer Trophy -esteratsastuskilpailua areenalla käväisi Sillanpään oriaseman siitosori Knows Nothing. Vaikka mä en ravureista niin ymmärrä, niin oli kyllä mun silmään yksi ehdottomasti komeimmista näkemistäni lämppäreistä :)

Normaalista poikkeavat olosuhteet saattoivat aiheuttaa ratsukoille ongelmia, jännä paikka varmasti sekä hevoselle että ratsastajalle. Tämä heppa muuten hyppäsi tosi kivasti, harmi että epätärähtäneitä otoksia ei oikein loikista löydy...

"Olinko hyvä?"
Päivän ehkä ainoa onnistunut (tai ainakin onnistunein) hyppykuva, onneksi sentään meidän tallikavereista Roysta ja Alvarista !
Heppa tyytyväisenä itseensä onnistuneen suorituksen jälkeen.

Lopuksi ennen lähtöämme kierrettiin vielä kerran läpi koko A-halli ja tarttuipa siinä samalla pari juttua ostoslistalle. Ne pitää hommata sitten kun voitan Eurojackpotissa. Kotimatkalla meininki oli (mäkkäritankkauksesta huolimatta) niin väsynyttä, että meinattiin kuolla nauruun monta kertaa. Huh, kunnon vatsalihastreeni. Kiitos Lindalle sekä kaikille muillekin messuilla häärineille tutuille hauskasta päivästä !

Päivän ainoa ostos: Schockemöhlen tavalliset, mustat kangasohjat kun Nuudeli ne edelliset karatessaan katkaisi. Hintaa näillä oli tarjouksessa 10 € (alkuperäinen tarra näytti 47,50 €), joten not bad. Olisi ehkä pitänyt ostaa varastoon useammatkin...

Kuinka moni muu oli messuilla tänä vuonna? Mitä piditte? Ostitteko jotakin? Linkittäkäähän kommenttiboksin puolelle postauksianne tai kuvianne messuilta, katselisin niitä oikein mielelläni !! :)

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Sakset sanoo nips naps

Tänään Nuudeli pääsi parturiin. Liian pitkäksi päässyt hippiletti vaihtui ratsuhevoselle tyypillisempään pottatukkaan, joka mielestäni sopii Nuutille aika hyvin. Se näyttää niin vakavasti otettavalta, ja ratsastettaessa komea kaulalihaskin pääsee paremmin oikeuksiinsa... ;)

"Ihan hyvä tää mun fleda on, mennään jo ulos !"
"Hei oikeesti äiti mitä tää nyt on....... Toivottavasti kukaan ei nää..."
"Sulla on kyllä todella halvat huvit."
Lopputulos ! En tiedä miksi mun keskisormi näyttää noin epämuodostuneelta...... :(
Hups......... Saivat jalkakarvoituksetkin taas kyytiä. Puolustuksena tähän before -tilanteeseen sanottakoon, että Nuudelin vuohiskarvat kasvavat ihan ennätysnopeasti. Muut sillä ei sitten kasvakaan.

Pienen ehostautumisen jälkeen lähdettiin hommiin kentälle, mutta jouduttiin pian siirtymään valmennuksen tieltä maneesiin. Alkuverkat ehdittiin kuitenkin auringonpaisteessa painella. Ulkona Nuudelilla tosin oli pieniä keskittymisvaikeuksia, enkä muista milloin se viimeksi olisi ollut noin pidätteistä piittaamaton. Muutaman kerran sain herätellä sitä ihan kunnolla, ennen kuin päästiin yhteisymmärrykseen. Sen jälkeen mulla olikin alla varsin kuuliainen hevonen, jonka selässä ei voinut kuin hymyillä. Ainakin sisäisesti hymyilin. Ulospäin näyttää välillä siltä kun mulla olisi hiekkalaatikko housuissa.

Pottapäät alkulaukkailee.
Näin niiden ohjien pitää olla tuntumalla. Hyvä minä.


Raviin tulee jatkuvasti lisää ilmaa alle sitä mukaa kun saadaan painoa enemmän takaosalle. Pitääpä muuten vissiin vielä tasotella tota harjaa............

Mä olen nyt jotenkin ihan unessa, enkä osaa ratsastuksista sen enempää kertoilla. Ei pitäisi jättää postailua näin myöhäiselle...... Huomenna herätyskello soi ennen seiskaa ja suunnataan Lindan kanssa Tampereen heppamessuille. Alkuun en uskonut pääseväni kyseisille pippaloille lainkaan, mutta kalenteri kokikin vähän muutoksia. Okein kiva näin :) Kuinka moni muu meinaa saapua paikan päälle, tai oletteko ehkäpä jo tänään olleet? Siellä nähdään !

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Bannerikauppa avattu !

Sain jatkuvasti sähköpostiini niin suuren määrän viestejä tilausbannereita koskein, että päätin kokeilla miten tällainen bannerikauppa oikein nyt sitten toimisi. Tarkemmat infot sekä muutamia mallibannereita (laittelen lisää kunhan ehdin...) näytillä omalla alasivullaan :)

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Äidin opissa

Aamun harmaudesta (pääni sisäisestä siis...) huolimatta eilisestä tuli kuin tulikin hyvä päivä. Kiitokset siitä kuuluvat ensisijaisesti maailman parhaalle hepalle, sekä äidille, joka innostui pitämään meille yläkentällä pienen tunnin.

Kuvat hieman kohisevat kun piti ISO -luku tuolla vanhalla kameralla tunkea niin suureksi.

En muista kuinka paljon olen tänne blogin puolelle taustoistani kertonut, mutta selvennettäköön sen verran, että äitini tosiaan on ihan hevosperheessä kasvanut pitkän linjan hevosihminen. Hän on ratsastanut ja omistanut hevosia pienestä pitäen, sekä toiminut aikoinaan isänsä tapaan myös estetuomarin tehtävissä. Tietotaito sekä minuun istutetut tiukat periaatteet ovat siis kulkeneet kohdalleni pitkän tien, enkä voi muuta kuin kiittää onneani näin etuoikeutetusta asemasta.

Täysi-ikäistyttyäni äiti on käynyt mukanani tallilla harvemmin. Ennen en juuri koskaan ratsastanut ilman valvontaa, ja sain aina reaaliaikaista kritiikkiä, joka auttoi minua kehittymään paremmaksi ratsastajaksi. Vahvalla perustalla on helpompi pitää yllä tasoaan myös silloin, kun sitä palautetta saa harvemmin. Viime aikoina olen kuitenkin potenut yhä kasvavaa kaipuuta takaisin säännölliseen valmentautumisrytmiin (etenkin istuntani kaipaisi "pientä" kuntoonlaittoa......), mutta haluan ensin saada Nuutin siihen kuntoon, että sen kanssa voi taas treenata "täysillä". Äidin opissa on kuitenkin hyvä ratsastaa milloin vain - vaikka se varsinainen työnteko vain sen 15 minuuttia kestäisikin.

Me tultiin eteen kun äiti yritti kuvata metsää. Sori.
Nunuu paineli aika reippahasti.
Tällä kertaa meitä mielenkiintoisempana kuvauskohteena aidan tolppa. Heh.

Eilenkin tehtiin melko lyhyt ja ytimekäs, mutta sitäkin tehokkaampi treeni yläkentällä. Tarkoituksenani oli lähinnä vain kokeilla sovitettavana olevaa satulaa (kerron lisää myöhemmin), mutta päästiinkin ihan kunnolla hommiin. Nuudeli tuntui alkuun hieman jähmeältä, mutta alkulaukkojen jälkeen sain takaosakäännösten sekä väistöjen kautta takajalkoja paremmin hereille. Jouduin kentän kunnon vuoksi (vaatisi lanausta, sillä puolet pohjasta oli melko raskaaksi mennyttä, epätasaista "perunamaata") työskentelemään pääosin pienehköllä pääty-ympyrällä tai -neliöllä, joten pitkien ravi- tai laukkapätkien hinkuttamisen sijaan päädyttiin tekemään nopeita siirtymisiä.

Alkuverkat tein ympyrällä, minkä jälkeen jatkettiin muuttamalla ratsastettava tie toiselta puoliskoltaan neliömäiseksi. Ensin tehtiin kulmassa takaosakäännös, sitten lyhyellä sivulla suoristus hyvin ulko-ohjalle, kulmassa taas takaosakäännös, siitä jatkettiin avoimelle sivulle ympyräuran mukaisesti avotaivutuksella, jonka kautta tehtiin vahva siirtyminen raviin. Sitten ravia niin, että ehdittiin tekemään hyvä siirtymä käyntiin ja suoristamaan ennen takaosakäännöstä. Tehtävän aikana Nuutti herkistyi aika mukavasti, tuli aktiiviseksi takaa ja todella hyvään muotoon kevyeksi kädelle. Lopuksi ravin laatukin parani huomattavasti.

Siirtyminen ja kuskin jalka esimerkillisesti rentona alhaalla.


Tarkennus kirjaimellisesti metsässä, mutta heppa on aika hianona !

Oli tosi kiva ratsastaa pitkästä aikaa äidin valvovan silmän alla. Joskus nuorempana ne tiukemmat kommentit oli välillä tosi vaikea sulattaa, mutta nyt osasin ottaa palautteen vastaan huomattavasti paremmin. Henkinen kasvu on hieno juttu. Suunniteltiin äidin kanssa vähän sellaista, että hän tulisi jatkossa useamminkin meitä koulimaan. Joudun siis minäkin tässä varmaan hieman taas ryhdistäytymään, o-ou... !

Kaikista postauksen kuvista kiitokset äidille, joka tosiaan lähinnä alkutunnista opetuksensa lomassa kuvaili :) Laatu ei huonojen asetusten (my bad) yllä ihan totuttuun laatuun, mutta aina ei voi voittaa. Paitsi Nuutin mielestä.

"Niin, kyllä aina voi voittaa ! Aina en vaan voita kun joku nimeltä mainitsematon perunasäkki heiluu satulassa tai parhaassa tapauksessa lentää sieltä pihalle ihan kokonaan !!"