sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Haaste: Hippolan koulutreeni

Moi ! Näin viikon päätteeksi luvassa on postaus kivasta koulutreenistä, johon meidät Hippolan toimesta haastettiin.

Tehtävä: ravaa harjoitusravissa lyhyen sivun läpi ja lähde kulman jälkeen väistöön kohti ratsastusareenan keskiosaa. Uralle päästyäsi nosta laukka ja tee puoliympyrä laukassa. Siirry käyntiin ennen keskimmäistä pistettä suoralla hevosella. Siirry raviin hyvissä ajoin ennen kulmaa ja suorita tehtävä toiseen suuntaan. Toista tehtävää ja pyri mahdollisimman rentoon ja tasaiseen lopputulokseen.

Tein jo heti haasteen saatuani päätöksen, että helpotan tehtävää hieman. Nuutille raviväistöt ovat vaikeita, ja ne on otettu taas säännöllisemmin mukaan kuvioihin ihan muutaman viimeisen viikon aikana. Tästä syystä en halua kaivaa verta nenästäni iskemällä yhtäkkiä eteen liian hankalaa tehtävää.

Suunnitelmissani oli madaltaa vaikeusastetta sen verran, että pitkän sivun sijaan lähden väistämään keskihalkaisijalta. Täysin hoopona kuitenkin ratsastaessani unohdin alun verkkaväistöjen jälkeen muuttaa kuviota ja tein väistöt niin, että suunta ei tehtävän aikana vaihtunut, kuten sen kuului. Mä en ymmärrä miten en tajunnut meneväni ihan päin honkia ennen kuin vasta kotona videoita katsellessani... tsiisus.


No, ei voi mitään. Homma oli hanskassa, mutta hanskat hukassa. Sen enempiä murehtimatta kuitenkin takaisin aiheeseen... ! Miten treeni meidän kohdallamme siis sujui?

Kuten jo mainitsin, väistöt ovat ravissa Nuutin kanssa melko haasteellinen tehtävä, ja niitä ollaan hiottu monta vuotta. Ennen viimeisimmän alamäkemme alkua olimme saaneet ne jo siihen pisteeseen, että yhden helpon A:n jälkeen papereissa oli toisen väistön kohdalla 7 ! Se oli suurtakin suurempi saavutus, sillä ensimmäisissä saman tason radoissa väistöt olivat lähes poikkeuksetta arvosteltu numeroin 4, tai korkeintaan 5. Harmittaa, että tuntuma on taas valahtanut ja edessä on osa siitä samasta työmaasta jonka läpi jo aikoinamme ryömittiin, mutta tätä se elämä välillä on.

Ensimmäiset väistöt eilen olivat aika onnettomia, mutta loppua kohden saatiin aikaiseksi muutamia ihan hyviäkin väistön askelia. Näiden eteen oli kuitenkin jälleen tehtävä kompromissia muodon kanssa, eli laskettava sitä hieman pidemmäksi ja avoimemmaksi. Nuutti väistää tasaisemmin ja tyytyväisempänä, kun sitä ei pidä niin "paketissa". Lisäksi käytän pohkeenväistöissä usein apunani ihan pienen pientä vasta-asetusta, jotta hevonen ei karkaa ulos lapa edellä.

Tilanne jossa Nuudeli tulee liian ylös eikä väistö ole tarpeeksi sujuva.

Väistöt eivät siis edelleenkään yltäneet mun omalla tai millään muullakaan asteikolla edes kohtalaisten tasolle, mutta sen suurempia odotuksia mulla ei onneksi ollutkaan. Näitä tullaan jatkossa työstämään, joten eivätköhän ne siitä taas parane.

Väistöstä uralle päästyä tehtävä tosiaan jatkui laukannostolla. Nämä onnistuivat suurimmaksi osaksi tosi hyvin. Nuutti malttoi odottaa ja lähti hyvin ylämäkeen. Puoliympyrän jälkeen tehtävänä oli siirtää hevonen laukasta suoraan käyntiin, mikä taas vaatikin hieman enemmän keskittymistä. Siirtymät alas tuppaavat herkästi lössähtämään kädelle, joten mun piti oman ratsastukseni suhteen olla tarkkana. Jos en itse istu satulassa ja vaadi kunnon laukkaa, en voi olettaa Nuutinkaan kantavan itseään siirtymän läpi.


Näitä laukka - käynti siirtymisiä päädyttiin hiomaan vielä tämän tehtävän ulkopuolellakin, ja lopuksi olin meihin aika tyytyväinen. Nuutti oli tosi kevyt sekä kuuliainen istunnalle. Loppuraveissakin oli satulan alla aika pumpulin pehmeä hevonen... !

Tiivistettynä: tosi hyvä harjoitus, joka vaatii sekä hevoselta, että ratsastajalta keskittymistä. Väistöt vaativat meidän kohdallamme kovasti töitä, mutta Nuudeli ei sentään eilen kertaakaan vetänyt hernettä nenään. Laukka olisi saanut olla energisempää niin käyntiin siirtymisetkin olisivat onnistuneet pienemmällä vaivalla, mutta lopuksi saatiin tosi hyviä pätkiä. Tästä on hyvä jatkaa !

Kuten postauksen kuvien laadusta saattaa huomata, ne on kaapattu videolta. Jonna oli kuvaamassa eilen. Kokosin pätkistä pienen koosteen, mutta en vain millään saa pätkää toimimaan. Movie Makerissa se pyörii normaalisti, mutta valmiilla videolla ei näy muuta kuin mustaa. Help ?! Olen tässä nyt useamman tunnin ongelman parissa tapellut ja silmäluomet alkavat tuntua niin raskailta, ettei auta kuin jatkaa huomenna... Jos onnistun saamaan homman rullaamaan, lisään videon tähän postaukseen. Siihen saakka on kuitenkin tyytyminen näihin kuvakaappauksiin...... sori :(

Haastan kaikki tehtävästä innostuneet tekemään treenin itsekin !

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Ei huano !

Hellou, mitä kuuluu? Meidän arki Nuudelin kanssa on rullaillut omalla painollaan ja ollaan puuhailtu vähän sitä sun tätä. Maanantaina kerroin kuinka harjoittelin kraniota Nuudeliin ja sain sen lopuksi rentoutumaan aika mukavasti. Tarkoituksenani oli postailla tästä tarkemmin jo aiemmin viikolla, mutta koska sain Jonnan mukaan kuvailemaan vasta tänään niin päätin malttaa mieleni. Kuvattomia postauksia on niin tylsä julkaista.

"Äiskä siellä jotain räpeltää, siitä on nyt tullu jotenki ihan friikki."

Kuten mainitsin, keskityin Nuutin kanssa lähinnä rangan, lapojen sekä ristiselän avaamiseen. Viime viikolla hepan selkää tunnustellessani kiinnitin huomioni yhteen vinossa olevaan okahaarakkeeseen (sekä hieman kireään vasemman puolen selkälihakseen), joka Pekan mukaan aika ajoin menee jumiin ja vaatii hoitoa. Tämän ongelman pariin pääsyä odotin ehkä eniten, sillä a) eron huonomman sekä parantuneen tilan välillä huomaa todella selkeästi, ja b) tykkään rangan käsittelystä. Tai siis tykkäänhän mä koko hommasta, mutta rankaan tunnen yleensä saavani hyvän otteen. Maanantaina kuitenkin vähän harmistuin, kun en eroa tämän omiaan sooloilevan okahaarakkeen kohdalla perusteellisesta käsittelystä huolimatta juuri huomannut... voi mälsää !

Siirryin siitä sitten hieman itseeni pettyneenä availemaan ristiselkää, joka (kuulemma...) on yksi simppeleimmistä avattavista. Siinä missä sunnuntaina hoitamamme poliisihepan kanssa sain tunnustella muutosta lannerangassa (eli merkkiä lukon avautumisesta) oikein kaikki aistit avoimina, niin Nuutin kanssa liike tuntui todella paljon selkeämmin. Tämän jälkeen palasin vielä ihmettelemään hepan selän tilannetta ja hämmästyksekseni huomasin selkälihaksen selkeästi rentoutuneen. Myös vinkkelissä ollut okahaarake näytti paremmalta. Siinä sitten muistinkin Pekan neuvoneen, että jos joskus tuntuu siltä, ettei jotakin lukkoa saa avattua heti, niin sen pariin voi palata myöhemmin muita alueita käsiteltyään, jolloin se on jopa saattanut jo avautua. Nuutillakin kun nämä jumit kai ovat pääosin lähtöisin sieltä oikealta takaa (ja kireys kulkee selän yli ristiin vasemmalle), niin tämä ristiselän avaus saattoi hyvinkin vaikuttaa vinossa killuvaan okahaarakkeeseen. Jännää !

"Joo no on tosi jännää ! Mä luulen että tää niin kutsuttu kaularangan avauskin on äiskälle vaan tekosyy päästä halimaan mua !!"

Torstaina Pekka kävi meidän tallilla hoitamassa yhden hevosen ja seurasin käsittelyä vierestä. Muutamaan otteeseen sain itsekin kokeilla kireyksiä ja kertoa kummalla puolella tunsin niitä enemmän. Lopuksi hain sisälle tarhassa möllöttelevän Nuudelin ja pyysin Pekkaa arvioimaan sen tämänhetkisen kunnon. Vähän jännityksensekaisin tuntein siinä meidän tuomiota odotin, mutta palaute olikin aika posiitivista !! Mitään suurempia jumeja ei oikeastaan ollut yhtään. Lannerangan oikealla puolella, pitkän selkälihaksen alareunassa oli vähän jotain, ja takapäätä mun pitää avata ristiselän lisäksi myös alempaa, mutta muuten näytti kuulemma oikein hyvältä ! Saatoin olla vähäsen happy kun Pekka sanoi, että kyllä mä varmaan jotain olen Nuuttilaista maanantaina lääppiessäni aikaan saanut... ;) Mutta onhan sitä työmaata edessä vielä niin runsaasti, että ei tässä (onneksi) ihan ylpistymään pääse... heh.

Tänään korkattiin vetreän ukkelin kanssa talven jäljiltä avattu alakenttä ja tehtiin siinä pikku treeni. Jonna otti meistä kuvien lisäksi vähän myös joitakin videon pätkiä, mutta niistä lisää huomisen puolella. Kohta täytyy nimittäin juoksennella unten maille, jotta jaksaa taas huomenna antaa kaikkensa opiskelulle :) Näkemisiin !

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Niin siis mitä me oikein opiskellaan?

Lupasin viimeksi näistä opiskeluista mainitessani kertoilla kuvioista hieman tarkemmin erillisen postauksen muodossa, joten tässä sitä nyt kuulkaas ollaan. Mä en edelleenkään halua paljastaa ihan kaikkea, mutta valotan teille kuitenkin hieman sitä, mihin tässä oikein tähdätään.

Vielä parisen kuukautta sitten elelin onnettoman tiedottomana eteen sattuvasta mahdollisuudesta ja tutkailin lievästi ahdistuneena tulevan yhteishaun koulutustarjontaa. Opiskelemaan olisi pakko päästä, mutta minne ja mitä? Sukulaiset ja tuttavat kyselivät tulevaisuuden suunnitelmista ja kerta toisensa jälkeen olkiani kohautettua se paniikki pään sisässä vain kasvoi kasvamistaan. Näin parikymppisenä tulevaisuus tuntuu olevan jotenkin kamalan lähellä, ja tulee sellainen olo, että aika loppuu kesken.

Sitten, yhtäkkiä, kaiken epätietoisuuden keskelle ilmestyikin se avoin ovi, jota olin etsiskellyt useamman vuoden. Ja mikä parasta, se mahdollistaa mun pitkäaikaisen unelman toteutumisen - tätä kautta työstä hevosten parissa voi kuin voikin tulla totta.

Vähän niinku koulun penkillä taas. Tärkeimpänä juttuna tietty noi munkit...

Tarkemmin sanottuna opiskelen kraniosakraaliterapeutiksi Nuuttiakin kyseisellä hoitomuodolla käsitelleen Pekka Kannuksen opissa. Meillä on ihan loistava, pieni opiskelijaporukka, johon kuuluu mun ja Lindan lisäksi kaksi muuta henkilöä. Anatomiaa alettiin lukemaan reilu kuukausi sitten, ja teoriaa käydään läpi jatkuvasti opiskeluiden edetessä. Kuitenkin jo ensimmäisenä yhteisenä "koulupäivänä" pääsimme testaamaan perusotteita ihmiseen, sillä parhaiten tietenkin oppii tekemällä, tekemällä ja tekemällä vähän lisää.

Viime keskiviikkona perehdyimme videon avulla hevosen käsittelyssä käytettäviin otteisiin, ja eilen päästiinkin heti testailemaan niitä käytännössä. Suunnistettiin aamulla kohti Ruskeasuon poliisitallia, ja jokusen tunnin tätä hevosten hoitoa pohjustettuamme napattiin uhreiksi kaksi suuuuurta poliisiratsua. Kävimme niiden kanssa läpi hoidon ns. peruskaavion, eli Pekka näytti miten mikäkin osa hevosesta kuuluu hoitaa ja sen perään oli meidän vuoromme. Vähän oli sormi suussa muutamaan otteeseen, mutta kyllä me vastapainoksi useita ahaa -elämyksiäkin saatiin !

Meiksi siellä hoopoilemassa pitkien selkälihasten parissa.

Huikeinta oli se, kun onnistuttiin joku kireys paikantamaan ja Pekan neuvoja noudattaen saatiin se jopa avatuksi. Tämä kaikkihan tapahtui lähinnä hevosen ilmeitä seuraamalla, eli vielä on matkaa siihen, kun ne kireydet oppii ihan sormillaan (tai jopa pelkällä katseellaan) havaitsemaan, mutta eihän meidän kai vielä pidä mitään mestareita ollakaan... ;) Hevonen (tai eläin ylipäänsä) on kyllä loistava opettaja, sillä se on reaktioissaan niin rehellinen.

Toista tuntia taisimme eilen harjoituskappaleitamme käsitellä, ja kyllä sitä kotiin päästyä huomasikin jotain tehneensä. Olo oli niin naatti ! Ei siksi, ettäkö olisi hevosta niin rankasti runnonut (sillä tämä hoitohan perustuu pääasiassa hyvin kevyisiin otteisiin), vaan ihan koska oli niin kaikkensa sille oppimiselle antanut. Olipa ihanaa kerrankin nukahtaa hyvissä ajoin ja herätä seuraava aamuna normaalia aikaisemmin ilman minkäänlaista ongelmaa !

Älkää kertoko kelleen et luultiin tätä kaunokaista koko käsittelyn ajan ruunaksi :( Mahtoi toista kismittää kuunnella niitä "hyvä poika !" -kehuja.....

Tänään päätin kaikesta eilen oppimastani innostuneena rynnätä harjoittelemaan otteitani Nuuttiin. Siitä voisin kertoa lisää erikseen (sillä muuten postaus valuu taas ehkä kilometrin mittaiseksi...), mutta lyhyesti sanottuna keskityin enimmäkseen kokemiini ongelmakohtiin (rintarangan takaosa, lantion alue). Lopuksi kokeilin vielä vähän otteita lapoihin ja oikeaan verratessani olin tuntevinani vasemmalla puolella (useammalla alueella) hienoista kireyttä. Nuutti myös päätään viskelemällä antoi siitä vinkkiä. Aikani kopeloituani hevonen rentoutui ja arvatkaahan vaan tekikö mieli hyppiä tasajalkaa kun Nuudeli haukotteli, oikein useamman kerran !!! Se ei ikinä haukottele, muutoin kuin Pekan kranioitavana siis ! Niin siistiä ! ... tai sitten heppa rukka vain kyllästyi, eh.

Todistusaineistoa tältä päivältä ! Kamera osottaa vähän minne sattuu ja kuvakin on tommonen vääristynyt, mutta ehkä te kestätte.

Jonna lupautui joku päivä kuvaamaan (sekä kuvia että videota) kun hiplailen Nuudelia, joten palaillaan asiaan tosiaan myöhemmin ! Torstaina pyydän Pekkaa kurkkaamaan missä kunnossa heppanen on ja kyselen sitten samalla lisää vinkkejä sen huoltamiseen :)

Olo on tällä hetkellä tosi vapautunut ja ennen kaikkea innostunut. Tulevaisuus näyttää viimeinkin sellaiselta, että sitä kohti haluaa mennä oikein suurella tarmolla ! Vaikka pieniä muutoksia suunnitelmiin saattaakin vielä matkan varrella tulla, niin suunnilleen on kiikareissa aika selkeä etenemisreitti kohti sitä unelmaduunia. Kertoilen kaikesta lisää sitten joskus, ehkä. Tai sanotaanko näin, että toivottavasti... ;)

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille, toivon mukaan teidänkin päiviinne mahtuu runsaasti iloa ja innostusta !

torstai 20. maaliskuuta 2014

Ihana kevät

Eilen oli ihan mahtava päivä; aurinko paistoi, hepat oli ihania, seura loistavaa ja illemmalla päästiin taas yhteistuumin opiskelemaan. Kuten edellisen postauksen lopussa mainitsinkin, palaan tähän opiskelujuttuun ihan erillisen postauksen muodossa. Tällä kertaa luvassa kuitenkin eilisen kuvasaldoa, ensin Lindan hoidokkiponista lumisella kevätlaitumella ja sen perään Nuutista yläkentällä päivää paistattelemassa... :)

Kevät ♥ Kyllä ne lumet kohta sulaa !
Pumpula löysi jostakin ihan uuden rallivaihteen !
Tukka takana ja elämä edessä.




Villiponi pyydystetty ! Huomatkaa miltei maassa saakka roikkuva alahuuli :D
Ja mallin vaihto. Näyttää selkeesti yhtä pirteeltä ku edellinen.......
"En jaksa juosta, anna leipää."
"Uuu, käsi menee taskulle ! Kohta saan herkkua !!"
"No voi herranjestas annan nyt jo !"
"Eikö sana kuulu vai eikö se uppoa sun kaaliin ?! Sä olet kyllä ihme etana !"

En vielä oikein hanskaa tota mun vanhaa kameraa niin kaikki Nuutin hillumiskuvat (joita ei kyllä kovin montaa ollutkaan) menivät ihan metsään... :( Loppuviikosta meillä on ohjelmassa ainakin ahkeraa maneesityöskentelyä (tai vastaavaa taiteilua kentällä, mikäli pohjat sen sallivat) sekä toivon mukaan ainakin yksi aurinkoinen maastopäivä. Yritän varmaan lauantaiksi saada pikkusiskon mukaan kuvailemaan tuoreita tuuppauskuvia, sanokaa sille että sen on pakko tulla ! Heh ;) Hyvää torstain jatkoa kaikille !!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Uusi viikko, vanhat aiheet

... tarkemmin sanottuna hieman tilannepäivitystä tähän olkipellettiasiaan. Viime viikolla julkaisemani postauksen jälkeen olen tarkkaillut Nuuttia sekä sen käytöstä pellettien suhteen. Papanat maistuvat edelleen, vaikka ne on etikoitu ja potkiskeltu piiloon vanhan kuivikkeen alle. Lisäksi hevonen syö innolla myös jo sitä hajonnutta möhjöä. Sen puputtaminen ei tietenkään ole pellettipapanoiden lailla yhtä riskialtista, mutta ei nyt välttämättä kovin suotavaa sekään. Ihan jo senkin vuoksi, että karsinasta ei tahdo löytyä puhdasta kuiviketta lainkaan...

Perjantaina Nuutti oli käytökseltään normaalia vaisumpi. Periaatteessa ihan iloisen oloinen (ulkopuolinen tuskin olisi kiinnittänyt minkäänlaista huomiota), mutta Nuutiksi vaisu. Yleensä se on yksi viimeisimmistä sanoista, millä tuota otusta kuvailisin. Mittasin kuumeen ja ihmettelin, kunnes loimen riisuessani huomasin mahan olevan ihan pinkeä ja Nuutin hakeutuvan seisomaan mieluiten takajalat hieman normaalia taaempana kuin paineen tunnetta helpottaakseen. Itku meinasi päästä viimeistään maneesissa, kun hevonen oli niin jähmeä ratsastaa. Tuntui kuin se olisi ollut ihan kipsissä koko kropastaan. Hyvin äkisti "tuuppaamisen" lopetinkin, ja siirryin satulasta maan kamaralle heppaa taluttamaan.

Nuutin karsinaan olikin ilmeisesti juuri samana päivänä tuotu taas uutta pellettiä, josta uskoakseni suurin osa oli jälleen kerran syöty. Mitään ähkyä ei siis ollut (Nuutti kakkasi normaalisti, mahan äänet kuuluivat jne.), mutta kovin epämiellyttävä se on se turvonnutkin olo. Kuvitelkaahan kun itsekin vetäisitte kuvun täyteen pullaa (sekä päälle vielä vähän vettä) ja lähtisitte sitten lenkille. Ei välttämättä kovin kepeästi askel kulkisi, eihän...?

Senkin söpö poika, pitääkö sun aina olla niin ahmatti !

Perjantaisten, hyvin pikaisten ratsastusten jälkeen marssin tallin omistajan puheille toistamiseen. Sain edelleen vastaukseksi vain, että ei se voi yhtäkkiä ruveta oireilemaan ja katsellaan tilannetta. Yritin tuloksetta kertoa, että eihän tämä "oireilu" ole mitenkään yhtäkkiä alkanutkaan, vaan olemme jo pidemmän aikaa miettineet miksi Nuutti on niin lihava ja toisinaan turvonnut. Kun syy ongelmiin on viimein löytynyt, en haluaisi enää katsella, vaan tehdä muutoksia. Jos hevonen on iloisena syönyt pellettejä ties kuinka kauan, ei se sitä yhtäkkiä lopeta. Ei, vaikka kuinka katselisimme.

Olen nyt puhunut tästä ongelmasta muutamien hevosalan ammattilaisten kanssa, ja saanut heiltä kovin yhtenäisen mielipiteen: kuivike vaihtoon, ehdottomasti. Tämä kun oletettavasti vaikuttaa tosiaan paljon myös Nuutin liikkumiseen, varsinkin pidemmän päälle kun hevonen joutuu jatkuvasti hieman jännittäen painelemaan. Se vetää väkisinkin paikat jumiin ja tekee hiljalleen tyhjäksi suuren osan siitä työstä, mikä ollaan Nuutin kuntoon saamiseksi tehty.

Eihän siinä edes ole mitään järkeä yrittää ratsastaa ja treenata hevosta, jonka kohdalla tietää, ettei se todennäköisesti sillä hetkellä pysty parhaaseen suoritukseensa. Menee ilo koko touhusta. Ja hyvähän tässä on yrittää Nuuttia laihduttaakaan, kun se syö loputtomaan mahaansa kaiken kuivikkeensa. Tähän lihavuusongelmaan kuulinkin hyvän ratkaisuehdotuksen: "vähennä sen heinää". Siis mitä? Meinasin valehtelematta kysyä täräyttää, että ethän ole tosissasi? Heinän vähentäminen ei ongelmaa poista, vaan korkeintaan lisää sitä.

Tämän syömisprobleeman lisäksi olkipelletti aiheuttaa meidän kohdallamme päänvaivaa toisellakin saralla. Nuutilla kun tosiaan on lievää sädemätää, jonka havaitsin ensimmäisen kerran yli vuosi sitten, muutama kuukausi kuivikkeen vaihdon jälkeen. Koskaan ennen (turpeen aikana) meillä ei moista ongelmaa ole ollut. Aluksi uskoin sädemädän johtuvan huonosti putsatusta karsinasta (sillä sitä se välillä oli), mutta nyt tajuan, että ainakin osaksi syy on varmasti myös tässä etikalla kastelussa. Luulin ties kuinka pitkään, että etikka laitetaan pelletteihin suihkuttamalla, mutta systeemi onkin erilainen. Käytännössä karsinaan kipattujen pellettipapanoiden päälle siis kastelukannulla kaadetaan etikkaa + vettä. Tämä tietenkin jättää pohjan märäksi, mikä taas edesauttaa sädemädän leviämistä.

Tässä pellettiaikakauden keskivaiheilla (kesällä siis) sädemädän tilanne meni melko hyväksi, eli säteet olivat suhteellisen kuivat ja siistit. Tämä todennäköisesti johtui siitä, että kesällä Nuutti tosiaan vietti aikansa hyvin suureksi osaksi laitumella (kaikki päivät ja välillä öitäkin), sekä osittain ehkä siitä, ettei pellettejä aina etikalla kastella. Säteet ovat oikeastaan kesänkin jälkeen olleet aika ok, kunnes juuri eilen huomasin tilanteen taas hieman huonontuneen.

Kuva tältä päivältä.

Turhauttaa. Eniten se, etten koe tätä tallin suunnalta otettavan oikein vakavissaan. Se harmittaa, sillä kyseessä on kuitenkin mulle hyvin rakkaan eläimen hyvinvointi, minkä eteen tehdään jatkuvasti paljon töitä. Eilen äitini soitti tallille ja jo puhelun kestosta päättelin, ettei ihan täysin yhteisymmärrykeen asiassa päästy edelleenkään. En vain oikein käsitä miksi tämä tuntuu näin hankalalta, kun turvetta edelleen tallillamme osalla hevosista kuitenkin käytetään.

... ja ennen kuin joku ehtii kertomaan, että turvetta on hankalampi saada, niin tiedän sen. Hankalampi, muttei kovin hankala kuitenkaan. Olen jututtanut muutamaa omaa tallia pitävää henkilöä, jotka ovat kertoneet, että turvetta oli yhdessä vaiheesa vaikea saada (minkä vuoksi suuri joukko talleja tähän olkipellettiin vaihtoikin), mutta tilanne on nyt toinen sillä nostolupia on uusittu.

Mitenkä siis tästä edetään? No... riippuu mistä roikkuu. Ilmeisesti tallin omistaja ei sanonut äidille oikein juuta eikä jaata juuri mihinkään, mutta ehdotti lopulta josko Nuutille kärrättäisiin hajonnutta kuiviketta jonkun muun / muiden karsinasta. Tämä on toki askel parempaan, mutta ei ehkä avain ongelmien ratkaisuun kuitenkaan. Tästä syystä meinataan nyt itse ottaa yhteyttä turpeen toimittajiin ja vertailla heidän hintojaan. Sillä mikäli tämä uusikaan kuvio ei toimi (lähinnä siis näen silmissäni mielikuvan karsinasta, joka on alati likainen ja jossa kuiviketta ei koskaan ole tarpeeksi...), emmekä tallin puolesta saa Nuutille turvetta, joudumme kaiketi hankkimaan sen omakustanteisesti. Äitini tätä jo eilen puhelimessa ehdotti (ts. kysyi, että mitä jos turvetta lähtisi itse hommaamaan?), mutta tallin omistaja haluaa nyt ensin kokeilla tätä hajonneen olkipelletin käyttöä. Tällä linjalla menemme siis toistaiseksi, ainakin hetken.

Huh mikä määrä tekstiä tulikin taas rustattua, pahoittelen etten osannut paremmin tiivistää... Nuutti oli vielä lauantaina hieman nuutuneen oloinen (liian rauhallinen Nuutiksi !), mutta sunnuntaina jo kuulemma huomattavasti parempi. Itse en silloin tallille ehtinyt, mutta eilen vastassa oli kyllä todellakin selkeästi pirteämpi poninen ! Paineli sellaista höökää pitkin maita ja mantuja, ettei meinannut mamma perässä pysyä... :) Palailen ratsastuskuulumisten kera kunhan olen taas paremmin ehtinyt heppaa tunnustelemaan. Huomenna jatkuvat myös meidän lauantaina alkaneet opiskelut (itsenäisestihän siis olen treenaillut ahkerasti joka päivä !), joten siitäkin kertoilen sitten enemmän... ;) Moikkamoii !

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Koska Nuutin naamaan ei vaan voi kyllästyä

... eihän? Luvassa pieni kuvapostaus sekalaisista käyskentelykuvista viime viikon ajalta. Palailen runsaampisanaisen postauksen kanssa ensi viikon puolella, tällä hetkellä olo on kuin nukkuneen rukouksella niin ei oikein tahdo kirjoittaminenkaan luonnistua. Ihan ennen kuulumatonta että sunnuntai-aamuna oon hereillä jo ennen kuutta ! Okei no nyt vähän huijasin. On sitä kerran jos toisenkin loikittu vuoteesta ylös ihan epäihmisten aikoihin tämän rakkaan heppaharrastuksen vuoksi, mutta tällä kertaa syypäänä ei olekaan yksikään kavioeläin. Lähdemme nimittäin käymään Haminassa, isoisän synttäreitä viettämässä ja luvassa on siis rento päivä rakkaiden sukulaisten kanssa :) Oikein hyvää sunnuntaita kaikille ! Syökää tota lunta niin saadaan se kevät takaisin........

"Kuule äiskä kun se yhteiskunta pyörii just niin että sä haet mulle porkkanaa ja mä en sitten heitä sua selästä seuraavalla maastoreissulla."
Välillä mietin miten näin söpöllä naamalla voi olla niin vintiö.
Voi pieni makkara miksi sinä aina seisot peppu ylämäessä?
"No mä istun sit. Onks täs nyt hyvä?"

Niin on tärähtänyt kuvattava ettei kamerakaan pystynyt tarkentamaan......
"Mitä uikutat siellä koko ajanhan mä täällä hienona poseeraan minkä ehdin !"
"Plaa, plaa, plaa... !"
"Siinä sulle !"
Loppuun vielä pari ponikuvaa.
Koska ponit on niin söpöjä.

Mikä kuvista on teidän suosikkinne?

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Voihan olkipelletti

Meidän tallilla on olkipellettikuivitus. Siihen vaihdettiin turpeesta reilu vuosi sitten. En kokenut sen olevan ongelma, vaan oikeastaan näin olkipelletin oikein mukavanakin vaihtoehtona. Pari päivää sitten kuitenkin huomasin Nuutin ihan surutta popsivan karsinaansa kipattua pellettikasaa. En tiedä onko hevonen harrastanut tuota pitkäänkin, tai jopa aina, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun asian huomasin.


Olen ollut melko luottavaisin mielin sen suhteen, etteivät hevoset pellettipapanoita juuri syö. Niitä ilmeisesti käsitellään valmistusvaiheessa vähän merkistä riippuen esim. kasviöljyllä tai mm. etikoidaan, minkä pitäisi jättää pellettiin epämiellyttävä maku ja näinollen estää syödyksi päätymistä, mutta olen kuitenkin nyt lukenut ja kuullut, että kaikkia eivät nämäkään toimenpiteet hillitse. Nuutti ilmeisesti kuuluu tähän porukkaan. Se on niin ahne, että näkee kaikkialla ympärillään ruokaa. Ruokaa siellä, ruokaa täällä. Ihanaa kun joku on kipannut karsinaan taas puoli kottikärryllistä herkullista olkipellettiä !

Soitin maanantaina tallin omistajalle ja kysyin mahdollisuudesta vaihtaa turvekuivitukseen. Sitä käytetään edelleen muutamilla muillakin (lähinnä allergisilla) tallimme hevosilla. Sain vastauksen, että mieluusti ei vaihdeta, sillä turvetta on hankalampi saada jne. minkä ymmärrän hyvin, mutta mikäli runsaskaan etikoiminen ei meidän ongelmaamme auta, niin en tiedä jääkö käteen muita vaihtoehtoja... :(

Pellettien vähäinen syöminenhän ei varsinaisesti mitenkään epäterveellistä tai vaarallista ole, ja usein näkeekin hevosten niitä "mupeltavan" (eli ottavat suuhun ja tiputtavat sitten valtaosan pihalle), mutta Nuutti tosiaan syö papanoita kuin mitä tahansa eteensä kannettua ruokaa. Maanantaina etikoin hevosen karsinan niin runsaasti, että hyvä kun en itse sinne kastelukannuni kanssa tukehtunut, mutta Nuudeli näytti pellettiä hamuilevan edelleen. En oikein osaa sanoa ryhtyikö heppanen niitä yhä ihan kunnolla syömään, sillä sen huomio kiinnittyi siinä vaiheessa vähän muualle - tarkemmin sanottuna iltaruokien odotteluun. Seuraavana päivänä tallille mennessäni oli karsinassa jäljellä enää hajonnutta kuiviketta, enkä tiedä olivatko kaikki loput pelletit sitten tosiaan hajonneet vanhojen sekaan vai kenties päätyneet Nuutin masuun iltaheinien jatkeeksi.

Selvisipä tässä muuten samalla luultavasti syy siihen, miksi hevonen on niin lihavassa kunnossa. Olen miettinyt sitä viime viikkojen aikana enemmän kuin runsaasti, sillä Nuutti ei tosiaan koskaan ennen ole näin läskinä ollut. Ei varmaan edes kesäisin laidunlomien aikaan. Eikä silloin kun se lähes vuoden oli poissa käytöstä jännevammansa vuoksi. Nuutin kanssa on aina ollut helppo pitää paino sekä lihavuuskunto sopivana, ja tarpeen vaatiessa se on hyvin pienillä muutoksilla lihonut tai laihtunut haluttuihin mittoihin.

"Joo hauku vaan läskiks siellä ! Etpä taida kuule itekkää ihan missään missin mitoissa olla !!"

Syksyllä ennen olkipellettiin vaihtamista hevonen laihdutti laidunkilonsa tasaisessa treenissä niin hyvin, että se piti pistää hetkellisesti lihotuskuurille. Talven aikana kerättiin massa takaisin, ja sitten kesällä sitä rupesikin taas olemaan melko runsaasti. Pienten sairaslomailuiden johdosta olemus pysyi pyöreänä melko pitkälle syksyyn, mutten juuri huolestunut, sillä oletin painon kyllä putoavan treenin lisääntyessä. Niin ei kuitenkaan ole käynyt. Olen ihmetellyt miten hevonen on kuin rantapallo, vaikka se kuitenkin liikkuu päivittäin ja tälläkin hetkellä hyvin samankaltaisella viikko-ohjelmalla mikä meillä on ollut käytössä jo monen vuoden takaa. Vaan eipä ihme jos otus napsii napaansa olkipellettiä sitä mukaa kun sitä karsinaan kärrätään.

Sen lisäksi, että olki lihottaa, aiheuttaa pellettien ahtaminen toisenkin terveysriskin nimeltään ummetusähky. Pelletit turpoavat mahassa kokoonsa nähden moninkertaisiksi ja sisältävät runsaan määrän sulamatonta kuitua, jota elimistö ei välttämättä pysty käsittelemään. Mun pitää siis nyt yrittää tarkkailla syökö Nuudeli papanoita runsaan etikoinninkin jälkeen ja jos kyllä, niin puhua tallin omistajan kanssa uudemman kerran. Mitään mahaongelmia kun en todellakaan haluaisi kohdata...

Mitä kuiviketta teidän tallillanne käytetään ja minkä olette kokeneet eri kannoilta mukavimmaksi? Onko muilla ilmennyt olkipelletin kanssa samanlaisia ongelmia? Tai ehkäpä jopa allergiaa tms.? Olisiko teillä ehdottaa tököttiä millä käsitellä olkipelletti syömisen estämiseksi?

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Mukava maanantai

Eilen oli kiva päivä. Mentiin tallille siskon kanssa hyvissä ajoin ennen hänen ratsastustuntiaan, joten ehdin touhuamaan Nuutin kanssa useamman tunnin ja saatiin ukkelista taas vähän kuviakin !

Pieni urpoliini oli omatoimisesti päättänyt riisua loimensa kaulakappaleen.
Eksyin myös nappaamaan muutaman otoksen viereisessä pihatossa pällistelevästä jääkarhusta ponista.

Ennen varsinaista työntekoa käytiin hepan kanssa kävelemässä ja vähän laukkailemassa metsätiellä. Se on jo suurimmaksi osaksi täysin sula sekä kuiva - vielä kun saadaan ne pikkupolut samaan kuntoon niin kyllä sitten kelpaa samoilla !

Söpönassu tulee !

Rennon maastohölkkäilyn perään suunnattiin yläkentälle. Pohja oli hieman raskas, joten kovin rankasti en tuupannut. Suuremmille kinailuille ei onneksi ollut tarvettakaan, sillä Nuudeli oli edellispäivän läpiratsastuksen jäljiltä taas huomattavasti helpompi ratsastaa. Se liikkui tosi hyvässä muodossa ja mukavalla energialla. Sisko lähti kesken ratsastusten laittamaan kuntoon tuntiratsuaan niin kovin suurta kasaa ei kuvia muistikortille tallentunut, mutta onhan se vähäkin tyhjää parempi !

Esimerkillisen rento istunta. Or not... :D Mutta ihana tomera, ponin näköinen Nunuu !
Sorppandeerus näistä muokkauksista. Alkoi jo hämärtää ja otokset hieman tärähtivät niin rupesin taas luovaksi.

Hommien jälkeen lähdettiin hepan kanssa vielä kävelemään loppukäynnit maastoon ja ensimmäisen suoran päähän päästyämme taivas repesi. Hetken yhtäkkistä sadekuuroa ihmeteltyäni tajusin mun kameran nököttävän kentän aidalla. Shieet... ! Kiireen vilkkaa täyskäännös kohti tallia ja pelastamaan sateen armoille jäänyt vempele. Kentän nurkille kurvatessani kuitenkin huomasin kuinka meidän kanssa samaan aikaan ratsastamassa ollut henkilö oli napannut kamerani takkinsa alle sateen suojaan ja odotteli meitä portilla. Voi vitsi miten ihania ihmisiä maailmasta löytyykään ! Kiitos, kiitos, kiitos ! En tiedä mitä olisin tehnyt jos uuden kameran lisäksi myös tuo vanha olisi mennyt rikki... !! Siinähän sitä sitten oltaisiin oltu ja itketty.

Mitä mä tekisinkään jos ei olisi välinettä millä tallentaa tätä naamaa tuhansiin ja tuhansiin kuviin !?
"No sitten sä varmaan ainakin ehtisit antamaan mulle enemmän porkkanoita !!!"

Tänäänkin tuli ihanan sään ansiosta otettua jonkun verran kuvia sekä Nuutista että tallin poneista. Niistä kuitenkin enemmän toisessa postauksessa, sillä katson täällä paraikaa Hachikoa enkä meinaa kyyneliltäni nähdä yhtään mitään. Ai kamala. Tähän loppuun liitin kuitenkin vielä yhden eilen, juuri ennen tallilta lähtöä nappaamani kuvan. Tunnelma oli tilanteessa jotenkin tosi kiva, mutta sen tallentaminen ei taas onnistunut ihan niin hyvin kuin suunnittelin...

Joku voisi keksiä kameran joka tallentaa kaiken juuri kuten silmä sen näkee. Oisko vähän hyvä.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Horse Fair, day II

Ehdin kuin ehdinkin myös tänään käväisemään messuilla, ja luvassa on nyt hieman tunnelmia lähinnä kuvien muodossa. Eilen sattuneesta 60d:n poismenosta johtuen mukana siis tosiaan kulki vanha 400d sekä siihen liitettynä Sigman 70-200mm f/2.8 obba. Sisätiloissa, liikkuvaa kohdetta kuvatessa tuli kyllä hieman ikävä kuusikymppistä... ISO arvon sai korkeintaan 1600:aan, kun yleisimmin olen käyttänyt sisällä lukua 2500. Tärähtäneitä on siis kuvista suurin osa. Lisäksi kameran hitaus aiheutti ongelmia ajoituksen kanssa, minkä vuoksi suurin osa estekuvista on napattu täysin väärässä vaiheessa loikkaa. Pitää opetella ihan uudelleen työskentelemään tämän vanhan kamun kanssa... :) Mutta, pidemmittä puheitta; tässä tämän päivän kuvasatoa...

Ehdittiin siskon kanssa paikalle juuri parahiksi päivän esteluokkaa seuraamaan.
Hieman erikoisemmalla muokkauksella saa toisinaan tärähtäneisyyttä häivytettyä. Pyrin "normaalisti kuvatessani" luonnollisesti siihen, ettei yksikään osa hevosesta ole tärähtänyt tai epätarkka, ja vaikka tässäkin otoksessa ainoat puuroutuneet osaset ovat hepan takajalat, niin oli mulla kyllä melko iso kynnys tämä julkaista... Buhuu. Kuvassa kuitenkin hienot Nelli ja Konstikas !
Ponitalutusta.
Näytillä oli mm. ihana pieni miniatyyripolle.
... josta räpsin kuvia enemmän kuin laki sallii.
Naapurikarsinan tukkajumala.
"Hei kaveri, sä olet aika karvainen !"
Hyvä että tällä simulaattorihepalla oli tuo punainen rusetti hännässä, osasivat sitten ihmiset varmaan pitää riittävää turvaväliä ;)
"Ketä sanoit pallopääksi?"
Kahdesta karvakaverista se hieman reippaampi.
Futurakin tuli tsiikattua !
Ihku rautias läsipää länkkäriheppa !
Ja täydellinen Barbie -heppa !

Messujen jälkeen suuntasin kodin kautta tallille ja maneesiin suorittamaan kevyehkön läpiratsastuksen. Nuutti oli suoraan sanottuna ihan pälli. Se vänkäsi vastaan minkä ehti ja yritti joka ikisessä välissä kiskoa mut irti satulasta päästäkseen kaahailemaan täysillä. Taisi jäädä vaihde päälle eiliseltä maastoreissulta....... Loppua kohden sain vahvaa istuntaa ja kevyttä kättä ajattelemalla Nuuttia onneksi hieman enemmän avuille ja odottamaan. Ihan mitään huippufiilistä ei tosiaan jäänyt, mutta no... viime aikoina onkin mennyt niin hyvin, että sitä notkahdusta melkein jo rupesin odottamaan. Maalis-huhtikuu on myös aikaa jolloin Nuudeli on hieman tavallista vireämpi, joten "turhalta energialta" välttyäkseni mun pitää nyt pistää sitä kunnolla hommiin.

Kuvia ei viime päivien ratsastuksista ole, mutta huomenna yritän hoputtaa siskoa tallille aikasemmin, jotta hän ehtisi ennen tuntiaan meitä vähän kuvaamaan :) Loppuun vielä otos mun viikonlopun ainoasta messuostoksesta, jonka uskon olevan Nuuskulle mieleen...

Heppojen irtokarkkeja, jotka tuoksuvat niin hyvältä että tekisi mieli pistää omaankin suuhun ! Päätin, että näitä Nuutti saa sitten korkeintaan yhden päivässä, ettei hupene taas alta aikayksikön...... :D

Sellainen sunnuntai. Kuinka moni teistä oli messuilla hyörimässä? Mitä piditte? Teittekö myyntikojuista hyviä löytöjä? Jos olitte paikan päällä ja räpsitte kuvia, niin linkittäkäähän niitä ihmeessä ! Olisi hauska katsella :) Mikä näistä tämän postauksen kuvista on teidän mielestänne paras?